Karl Adolf Brakel
Karl Adolf Brakel (1774–1861) oli suomalainen sotilas, arvoltaan kapteeni. Hän osallistui sotiin vuosina 1788–1790 ja 1808–1809 ja toimi ansiokkaasti Lapualla ja Kauhajoella.[1]
Liiviläistä alkuperää oleva Brakelin suku kotiutui Suomeen 1600-luvulla ja heidän omistuksessaan oli Viikin kartano nykyisen Nokian kaupungin alueella. Kartanossa syntynyt Brakel tuli Porin rykmentin korpraaliksi 1787 ja kersantiksi 1789. Samana vuonna hänet ylennettiin vänrikiksi ja vuonna 1804 luutnantiksi.[2]
Brakel osallistui 15-vuotiaana kersanttina Kustaa III:n sodan aikana Porrassalmen taisteluun 13. kesäkuuta 1789. Taistelun aikana hän pelasti kiväärin luodista otsaan haavoittuneen von Döbelnin taistelukentällä olleesta redutista. Taistelun jälkeen Brakel sai tehtäväkseen viedä tiedon voitosta Porvoossa oleskelleelle kuningas Kustaa III:lle. Kuningas oli erityisesti kiinnostunut Georg Magnus Sprengtportenin osuudesta taisteluun, tämä oli taistelussa johtanut venäläisten hyökkäystä ja haavoittunut vaikeasti taistelun aikana.[2]
Brakel osallistui myöhemmin Suomen sotaan Kyrön komppanian päällikkönä, yleni kapteeniksi 1809 ja kunnostautui Lapuan ja Kauhajoen taisteluissa. Haminan rauhan jälkeen hän palasi Viikin kartanoon ja tuli tunnetuksi taitavana maanviljelijänä ja koskenperkaajana. Hän sai näistä ansioistaan Suomen Talousseuran hopeisen mitalin ja keisarilta majurin arvon. Brakel kuoli Viikin kartanossa vuonna 1861, hän oli tällöin viimeinen elossa ollut Kustaa III:n sotaan osallistunut suomalainen. Brakelin kirjoittamat muistelmat Kustaa III:n sodasta ja Suomen sodasta julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1862.[2]
Karl Adolf Brakelin veli oli Gustaf Anton Brakel.[1]
Julkaisuja muokkaa
- Anteckningar öfver 1789–90 samt 1808–09 årens fälttåg i Finland (1862)