Karin Söder

Karin Ann-Marie Söder (o.s. Bergenfur, 30. marraskuuta 1928 Frykerud, Värmlanti19. joulukuuta 2015 Täby)[2] oli ruotsalainen poliitikko. Hän toimi keskustapuolueen puheenjohtajana vuosina 1985–1987 ollen Ruotsin ensimmäinen puolueen puheenjohtajaksi valittu nainen.[3] Söder oli myös yksi maailman ensimmäisistä naisulkoministereistä.

Karin Söder
Karin Söder vuonna 2012
Karin Söder vuonna 2012
Ruotsin ulkoministeri
1976–1978
Pääministeri Thorbjörn Fälldin
Edeltäjä Sven Andersson
Seuraaja Hans Blix
Ruotsin keskustapuolueen puheenjohtaja
1985–1987
Edeltäjä Thorbjörn Fälldin
Seuraaja Olof Johansson
Ruotsin sosiaaliministeri
1979–1982
Pääministeri Thorbjörn Fälldin
Edeltäjä Gabriel Romanus
Seuraaja Sten Andersson
Kansanedustaja
1971–1991[1]
Ryhmä/puolue Keskusta
Henkilötiedot
Syntynyt30. marraskuuta 1928
Ruotsi Kil, Ruotsi
Kuollut19. joulukuuta 2015 (87 vuotta)
Ruotsi Täby, Ruotsi
Ammatti opettaja, poliitikko

Tausta ja yksityiselämäMuokkaa

Söder syntyi vuonna 1928. Hänen isänsä, Yngve Bergenfur, oli ammatiltaan opettaja ja äiti, Lilly Bergenfur, oli kotiäiti. Äiti sairastui rintasyöpään, mutta selvisi siitä hyvin. Tästä huolimatta Kari joutui huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan jo varhain.[4]

Politiikan ohella Söder toimi Ruotsin Pelastakaa lapset -järjestön puheenjohtajana vuosina 1983–1995 ja Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajana vuosina 1984–1985 ja 1989–1990. Hän toimi myös muutamien yritysten, muun muassa Skandian ja Wermlandsbankenin hallituksissa, ja Kungliga tekniska högskolanin hallituksessa.

Karin Söderin elämäkerta Centerpartist, Nordist, Idealist ilmestyi vuonna 2003.[5]

Söder kuoli Täbyssä 19. joulukuuta 2015.[6]

Poliittinen uraMuokkaa

Söder toimi Täbyn kunnanvaltuustossa vuosina 1963–1971 ja Tukholman läänin maakäräjien jäsenenä vuosina 1969–1973. Ruotsin valtiopäivien jäseneksi hänet valittiin 1971 ja hän toimi valtiopäivillä vuoteen 1991 asti.

Samana vuonna, kun hänet valittiin valtiopäiville, Söderistä tuli keskustapuolueen toinen varapuheenjohtaja. Kun Ruotsi sai keskustalaisen Thorbjörn Fälldinin johtaman keskustaoikeistolaisen hallituksen vuonna 1976, Söder nimettiin ulkoministeriksi, ensimmäisenä naisena Ruotsissa. Hallitus kaatui vuonna 1978 ydinvoimaa koskeviin riitoihin. Vuonna 1979 keskustapuolue palasi takaisin hallitukseen ja Söderistä tuli sosiaali- ja terveysministeri. Samana vuonna hän nousi puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Hän toimi ministerinä syksyyn 1982 asti, jolloin sosiaalidemokraattinen puolue voitti valtiopäivävaalit. Söder oli Ruotsin ensimmäinen naispuolinen ulkoministeri ja myöhemmin ensimmäinen naispuolinen sosiaaliministeri.[7]

Sosiaaliministerinä Söder sulki Systembolagetin myymälät jo lauantaina. Tämä johti kritiikkivyöryyn, johon Söder vastasi olemalla kiinnostuneempi kirjeistä, jotka tulivat alkoholistien vaimoilta ja lapsilta.[4] Myymälät saivat avata ovensa lauantaisin vasta 2000.[8]

Vuonna 1985, kun Thorbjörn Fälldin astui syrjään puheenjohtajan paikalta tappiollisten valtiopäivävaalien jälkeen, Söder nousi puolueen johtoon. Hänen aikansa keskustapuolueen johdossa oli kuitenkin lyhyt, sillä hän joutui jättämään puheenjohtajuuden terveysongelmien vuoksi vuonna 1987 ja hänen seuraajakseen valittiin Olof Johansson.

Vuonna 2003 Söder oli allekirjoittamassa artikkelia, jossa keskustalaisia kehotettiin äänestämään ”kyllä” syksyllä järjestetyssä kansanäänestyksessä eurosta, vastoin puolueen virallista kantaa.

LähteetMuokkaa

  1. Karin Söder Riksdagen. Viitattu 22.4.2021. (ruotsiksi)
  2. Karin Söder on kuollut Yle Uutiset. Viitattu 22.4.2021.
  3. Karin Söder www.centerkvinnorna.se. Viitattu 22.4.2021. (ruotsiksi)
  4. a b Karin Ann-Marie Söder skbl.se. 2018. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)
  5. Karin Söder. Centerpartist – Nordist – Idealist www.letterstedtska.org. Viitattu 22.4.2021.
  6. Tidigare C-ledaren Karin Söder är död www.expressen.se. Viitattu 22.4.2021. (ruotsiksi)
  7. Sveriges Radio: Karin Söder – ny centerledare 1986 - Radiofynd sverigesradio.se. Viitattu 22.4.2021. (ruotsiksi)
  8. Karin Söders viktigaavtryck i politiken www.expressen.se. Viitattu 22.4.2021. (ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa