Kari Ilmonen
Kari Ilmonen (s. 24. elokuuta 1956 Pietarsaari) on suomalainen runoilija, lauluntekijä ja muusikko.[1] Elantonsa Ilmonen hankki pääasiassa Jyväskylän yliopiston Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa (ent. Chydenius-Instituutti) vuosina 1985–2020.[2]
Elämä
muokkaaKari Ilmonen on yhteiskuntatieteiden tohtori Joensuun yliopistosta. Lisensiaattitutkintonsa hän suoritti Jyväskylän yliopistossa (sosiologia) vuonna 1994. Maisterintutkinto on Oulun yliopistosta (kasvatustiede) vuodelta 1982. Väitöskirja vuodelta 1998 on otsikoltaan Kulttuuri alueen käyttövarana – Kulttuuripolitiikan hallitsevat ja marginaaliset diskurssit Keski-Pohjanmaalla.
Työuransa Ilmonen teki pääasiassa Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa (Jyväskylän yliopisto). Hän toimi siellä koulutussuunnittelijana, tutkijana, tutkimusjohtajana ja professorina vuodesta 1985. Vuonna 2020 hän jäi työeläkkeelle. Aluetieteen dosentuuri (pääteema kulttuuriteollisuus) Vaasan yliopistossa on ollut voimassa vuodesta 2005. Ilmoselle myönnettiin työurastaan Chydenius-mitali vuonna 2020.[3]
Ilmosen kotikaupunki on Pietarsaari mutta hän asuu pääosin Kruunupyyssä Luodonjärven rannalla. Ilmosella on neljä aikuista lasta.
Runous ja musiikki
muokkaaKari Ilmonen on julkaissut kuusi runokokoelmaa. Ensimmäinen runokokoelma Merkkien sade julkaistiin vuonna 1993 (Like). Muut julkaisut ovat Aamun karpalo (Like 1995), Nevernever (Like 2000), Lyhtyjä lakeuksilla (Länsirannikko 2009), Kuollut puu, elävä oksa (Länsirannikko 2014) ja Boforeja Jaakobin kaupungista (Länsirannikko 2018)[4]. Ilmoselle myönnettiin kirjallisuuden Chydenius-palkinto vuonna 2018.[5]
Musiikin saralla Ilmonen perusti pietarsaarelaisen St. Petersaari[6] -yhtyeen 1970-luvun lopulla ja oli siinä mukana yhtyeen kaikki aktiivivuodet 1978–1982 ja 2007–2021. Ilmonen on säveltänyt ja sanoittanut folkrock-kappaleita, joita on julkaissut St. Petersaaren nuoruusvaiheessa Kompass Records ja yhtyeen seniorivaiheessa Rocket Records.[7] 2020-luvun alussa Rocket Records julkaisi St. Petersaarelta muutaman digisinglen. St. Petersaaren koko musiikkituotanto löytyy Spotifystä ja YouTubesta. Ilmonen on sanoittanut myös pietarsaarelaisen progeyhtyeen Fantasian musiikkia.
Vuonna 2003 Like julkaisi Ilmosen musiikkiaiheisen tutkimuksen Soittajille soppaa - koulutuksen haasteet rytmimusiikissa.
Vuosina 1988–1992 Ilmosella oli Kokkolassa yhtye Kari Ilmonen Band (Kari Salli, Esa Tarvainen ja Ari Tarvainen), joka julkaisi vuonna 1991 vinyylisinglen Pohjoisen kaupungissa / Tammikuun viimeisenä päivänä[8]. St. Petersaari teki kappaleista myöhemmin uudet levytysversiot.
Syksyllä 2022 Rocket Records julkaisi digikanavilla Ilmosen (sävellykset, sanoitukset ja laulu) singlet Luonnonvaloa ja Erotessa.[9] Vuonna 2023 vuorossa olivat digisinglet Kesä66 ja Murheinen lokki.[10] Studiossa mukana olivat Ilmosen lisäksi Simo Pirttimaa (sovitukset, kitarat, mandoliini ja taustalaulu), Hannu Pirttimaa (bassokitara), Thomas Lindström (rummut) ja Eija Nygård (huilu).[11]
Lähteet
muokkaa- ↑ Ilmonen, Kari Kirjasampo. Viitattu 12.5.2022.
- ↑ Sundqvist, Kristian: Kari Ilmonen on tuore eläkeläinen ja levoton sielu – puulatikkoa luistinsuojilla ensimmäisen bändinsä rumpalina hakanneesta arasta pojasta tuli palkittu tohtorismies ja monipuolinen kulttuurintekijä Pietarsaaren Sanomat. 29.9.2020. Viitattu 12.5.2022.
- ↑ Chydenius-mitali pietarsaarelaiselle Kari Ilmoselle Pietarsaaren Sanomat. 25.9.2020. Viitattu 12.9.2023.
- ↑ Kari Ilmonen: Boforeja Jaakobin kaupungista, 2018 Länsirannikko. Viitattu 12.5.2022.
- ↑ Chydenius-palkinto Kari Ilmoselle Yle Uutiset. 6.7.2018. Viitattu 12.9.2023.
- ↑ Pohjanmaa nousee — noin sentin vuodessa! St. Petersaari. Viitattu 12.5.2022.
- ↑ Rocket Records Rocket Records. Viitattu 12.5.2022.
- ↑ Pohjoisen kaupungissa/ Tammikuun viimeisenä päivänä. Discogs.
- ↑ Kari Ilmoselta uutta ja uusvanhaa musiikkia – Erotessa-biisi pääsi viimein studioon kiitos Hannu Pirttimaan ammoin C-kasetille tekemän keikkataltioinnin Pietarsaaren Sanomat. 2.8.2022. Viitattu 12.9.2023.
- ↑ Skata-aiheinen soolobiisi Kari Ilmoselta - matalassa urassa hissun kissun eteenpäin Pietarsaaren Sanomat. 26.5.2023. Viitattu 12.9.2023.
- ↑ Kari Ilmonen Discogs. Viitattu 13.9.2023. (englanniksi)