Karhulan helluntaiseurakunta
Karhulan helluntaiseurakunta on vuonna 1928 perustettu kotkalainen helluntaiseurakunta. Seurakunnan pastori on Marjaana Rauma. Seurakunnan toimitilat sijaitsevat Kotkan Karhulassa Suntionkadulla. Seurakunta kuuluu Suomen Helluntaikirkko -kirkkokuntaan.[1][2]
| Karhulan helluntaiseurakunta | |
|---|---|
 |
|
| Suuntautuminen | helluntaiherätys |
| Kirkkokunta | Suomen Helluntaikirkko |
| Perustettu | 1920 |
| Pastori | Marjaana Rauma |
| Pääkirkko |
Suntionkatu 13 48100 Kotka |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Seurakunnan toimintaan kuuluvat jumalanpalvelusten ja Sanan ja rukouksen iltojen lisäksi nuorten illat, raamattutunnit sekä englanninkielinen jumalanpalvelus. Lisäksi seurakunta järjestää ruoka-apua vähäosaisille.[2]
Historia muokkaa
Helluntaiherätys saapui Karhulaan noin vuonna 1915 evankelista Mimmi Tulimäen toiminnan seurauksena. Ennen tätä Karhulassa oli ollut jo vapaakirkollista ja Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen toimintaa.[3]
Karhulan helluntaiseurakunta perustettiin vuonna 1920.[2] Alkuaikoina seurakunnasssa vieraili monia puhujia, muun muassa Eino Heinonen ja Gerhard Smidt. Helluntaiseurakunta järjesti herätyskokouksia työväentalolla ja Sunilan palokunnantalolla.[3]
Seurakunnan ensimmäiseksi vakinaiseksi kokoontumispaikaksi tuli Marttilan tupa. Vuonna 1960 seurakunta sai oman 231-paikkaisen rukoushuoneen, joka rakennettiin pääosin talkoovoimin.[3]
Seurakunnan johtajat muokkaa
Seuraavat henkilöt ovat toimineet Karhulan helluntaiseurakunnan pastoreina:[3]
- 1948–1964: Oiva Kormu
- 1964–1967: Raimo Mänttäri
- 1967–1971: Aulis Lehto
- 1971–1973: Sulo Salo
- 1973–1980: Esko Riikonen
- 1980–1987: Reino Komonen
- 1988–1989: Markku Pellinen
- 1990– Hannu Rajala
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Lalu, Martti: Karhulan helluntaiseurakunta 70 vuotta. Karhulan helluntaiseurakunta, 1990.
Viitteet muokkaa
- ↑ Keitä me olemme? Karhulan helluntaiseurakunta. Viitattu 20.10.2023.
- ↑ a b c Karhulan helluntaiseurakunta Uskonnot Suomessa. 11.5.2018. Viitattu 20.10.2023.
- ↑ a b c d Lalu 1990, s. 2–5