Kardiatsoli

kemiallinen yhdiste

Kardiatsoli (tunnetaan myös nimillä pentyleenitetratsoli, pentetratsoli, pentametyleenitetratsoli) on verenkiertoa ja hengitystä stimuloiva lääkeaine. Tämän hoitomuodon kehitti unkarilainen lääkäri, Ladislaus v. Medina, v. 1936–1937.[1] Sitä on käytetty konvulsiivisessa terapiassa (keinotekoisesti kouristuksia, kouristelutiloja aiheuttava) ja skitsofrenian hoitoon,[2] mutta sitä ei ole koskaan pidetty tehokkaana tähän tarkoitukseen. Noin 40–60 sekuntia kestäneen kohtauksen aiheuttanutta, kardiatsolia saatettiin käyttää myös depression hoitoon, ja etenkin jos siihen liittyi estyneisyyttä.[3] Lisäksi korkeat kardiatsolin annostukset aiheuttavat kouristuksia ja muita haittavaikutuksia, joita on vaikea ehkäistä tai hallita. Syvät kouristukset saattoivat aiheuttaa jopa selkärangan kieroutumaa (skolioosi) tai luunmurtumia.[4]

Kardiatsoli
Tunnisteet
IUPAC-nimi 6,7,8,9-Tetrahydro-5H-tetratsolo(1,5-a)atsepiini
CAS-numero 54-95-5
PubChem CID 5917
Ominaisuudet
Molekyylikaava C6H10N4
Moolimassa 138.171 g/mol
Ulkomuoto neste
Kardiatsolikiteitä

Kardiatsolia edelsi pikrotoksiini, jonka tavoin, kardiatsolia voitiin käyttää esimerkiksi hukkuneiden ja barbituraatti-yliannostelujen elvytystilanteissa. Annostelu oli 100-300 mg, ja se tapahtui joko iv. (laskimosuoneen) taikka im. (lihaksen sisään). Ruiskeliuoksen lääkevahvuus oli tuolloin 10 %, jolloin injektoitiin 1-3 ml.[5]

Kardiatsolin toimintatapaa ei täysin tunneta, ja sillä voi olla monia toimintamekanismeja. Kardiatsoli korvautui vuonna 1939 englantilaisissa mielisairaaloissa sähköhoidoilla. Kardiatsolia on käytetty myös suomalaisissa mielisairaaloissa.[2][3]

Lähteet muokkaa

  • Vartiainen, Ilmari: Lääkeaineoppi (Farmakologia), 7. uusittu painos, SHKS/Wsoy, Helsinki, 1960.
  • Kaila, Martti: Mielitaudit, 6. painos. SHKS/Wsoy, Porvoo/Helsinki, 1959.
  • Kinnunen, Lyyli: Mielisairaanhoito, 5. tarkistettu painos. SHKS/Wsoy, Porvoo/Helsinki, 1958.

Viitteet muokkaa

  1. Kinnunen, L., 1958: s. 151.
  2. a b TV2 televisiodokumentti: Hulluuden historia
  3. a b Kinnunen, L., 1958: s. 152.
  4. Kinnunen, L., 1958: s. 155.
  5. Vartiainen, I., 1960: s.66.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.