Kapillaarielektroforeesi
Kapillaarielektroforeesi (CE) on kromatografiaa hyvin läheisesti muistuttava erotusmenetelmä, jota voidaan käyttää yhdisteiden kvalitatiiviseen tai kvantitatiiviseen määrittämiseen. Ero kromatografiaan on erottelussa käytetty sähkökenttä, varautuneet hiukkaset kulkevat sähkökentässä kohti vastakkaista varausta. Komponenttien erottuminen toisistaan perustuu ionisten komponenttien varauksiin ja erisuuruisiin vastusvoimiin. Kapillaarielektroforeesi on suhteellisen uusi analyysimenetelmä, jonka etuina ovat nopeus, yhdisteiden tehokas erottuminen ja vähäinen liuottimien tarve.
Kapillaarielektroforeettisia tekniikoita, jotka voidaan toteuttaa samanlaisella laitteistolla:
- Kapillaarivyöhyke-elektroforeesi (capillary zone electrophoresis, CZE)
- Misellinen sähkökineettinen kapillaarikromatografia (MEKC tai MECC)
- Syklodekstriinimodifioitu misellinen sähkökineettinen kromatografia (CD-MEKC)
- Kapillaari-isotakoforeesi (CITP)
- Kapillaari-isoelektrinen fokusointi (CIEF)
- Kapillaarigeelielektroforeesi (CGE)
Laitteisto ja menetelmän periaatteesta muokkaa
Laitteistoja on saatavilla kaupallisesti. Niihin kuuluu lämpötilakontrolloitu kapillaari, virtalähde, automaattinen näytteensyöttömenetelmä ja detektori. Nestemäinen näyte injektoidaan sopivalla tavalla kapillaariin, jonka kumpikin pää on upotettu puskuriliuokseen. Kun systeemiin kytketään virta, näytteessä olevat aineet kulkeutuvat eli migratoituvat erilaisilla nopeuksilla, kapeina vyöhykkeinä kohti detektoria. Näytevyöhykkeet ovat erityisen kapeita, koska kapillaarin sisälle muodostuu elektro-osmoottinen virtaus.
Analyysi tapahtuu useimmiten polyimidillä päällystetyissä silikakapillaareissa, jotka kunnostetaan ennen analyysiä emäksisellä liuoksella.
Historia muokkaa
Ensimmäistä kertaa tunnetuin CE-tekniikka kapillaarivyöhyke-elektroforeesi (CZE) esitettiin vuonna 1981.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ James W. Jorgenson, Krynn DeArman. Zone electrophoresis in open-tubular glass capillaries. Anal. Chem 53 (1981) 1298-1302.