Kansallispikakirjoitus

Kansallispikakirjoitus (saks. Nationalstenografie) oli Albrecht ja Felix von Kunowskin 1800-luvun lopulla laatima saksankielinen pikakirjoitusjärjestelmä.[1]

Kansallispikakirjoituksella kirjoitettu saksalainen postikortti vuodelta 1900
Vokaalimerkit (vuodelta 1900)
Konsonanttimerkit (vuodelta 1900)

Järjestelmän pääperiaatteena oli, että vokaalit merkitään alaspäin menevillä piirroilla ja konsonantit ylöspäin menevillä.[2] Tarkoituksena oli saada järjestelmä, jolla kolmen ns. vokaalin kirjoittavan järjestelmän (Arends, Roller ja Brauns) käyttäjät olisi saatu yhteen Stolze–Schrey-järjestelmän esimerkin mukaisesti. Yritys epäonnistui, ja kolmen järjestelmän lisäksi saatiin neljäs.[2] Kansallispikakirjoituksesta tuli kuitenkin melko suosittu, ja ennen ensimmäistä maailmansotaa se oli kolmanneksi suosituin saksankielinen järjestelmä Gabelsbergerin ja Stolze–Schreyn jälkeen: vuonna 1913 sillä oli 382 pikakirjoitusyhdistystä, joissa oli yhteensä yli 12 000 jäsentä.[3]

Lähteet muokkaa

  • Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. 4. painos. Berliini: H. Apitz, 1940. (saksaksi)
  • Räty, Unto: Pikakirjoituksen historia. Saksalainen pikakirjoitus. Pikakirjoituslehti, 1977, nro 4.

Viitteet muokkaa

  1. Johnen, s. 172.
  2. a b Räty, s. 10.
  3. Johnen, s. 175.