Kansallispikakirjoitus
Kansallispikakirjoitus (saks. Nationalstenografie) oli Albrecht ja Felix von Kunowskin 1800-luvun lopulla laatima saksankielinen pikakirjoitusjärjestelmä.[1]
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/8b/M._B%C3%A4r_PC_Gruss_aus_Hannover._Georgstrasse._Bildseite_Lithografie%2C_vor_Errichtung_Hannoversche_Bank.jpg/300px-M._B%C3%A4r_PC_Gruss_aus_Hannover._Georgstrasse._Bildseite_Lithografie%2C_vor_Errichtung_Hannoversche_Bank.jpg)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/ab/Sh_vokale.png/250px-Sh_vokale.png)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/72/Nationalstenografie_-_Konsonanten.png/250px-Nationalstenografie_-_Konsonanten.png)
Järjestelmän pääperiaatteena oli, että vokaalit merkitään alaspäin menevillä piirroilla ja konsonantit ylöspäin menevillä.[2] Tarkoituksena oli saada järjestelmä, jolla kolmen ns. vokaalin kirjoittavan järjestelmän (Arends, Roller ja Brauns) käyttäjät olisi saatu yhteen Stolze–Schrey-järjestelmän esimerkin mukaisesti. Yritys epäonnistui, ja kolmen järjestelmän lisäksi saatiin neljäs.[2] Kansallispikakirjoituksesta tuli kuitenkin melko suosittu, ja ennen ensimmäistä maailmansotaa se oli kolmanneksi suosituin saksankielinen järjestelmä Gabelsbergerin ja Stolze–Schreyn jälkeen: vuonna 1913 sillä oli 382 pikakirjoitusyhdistystä, joissa oli yhteensä yli 12 000 jäsentä.[3]
Lähteet
muokkaa- Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. 4. painos. Berliini: H. Apitz, 1940. (saksaksi)
- Räty, Unto: Pikakirjoituksen historia. Saksalainen pikakirjoitus. Pikakirjoituslehti, 1977, nro 4.