Julius Brauns (8. tammikuuta 1857 Ludwigslust – 24. helmikuuta 1931 Bergedorf)[1] oli saksalainen pikakirjoitusteoreetikko[2] ja pikakirjoitusjärjestelmän kehittäjä.

Brauns opiskeli Berliinissä Humboldt-yliopistossa ja Greifswaldin yliopistossa filologiaa ja kieliä, ja väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1884. Hän toimi opettajana eri kouluissa Schwerinissä, Hampurissa ja Bergedorfissa, ja vuodesta 1919 Hampurin yliopistossa romaanisten kielten lehtorina.[1]

Brauns opiskeli 1870-luvun alussa Gabelsbergerin ja Stolzen pikakirjoitusjärjestelmät. Hän alkoi tehdä vuonna 1882 pikakirjoitustieteellisiä tutkimuksia ja julkaisi vuonna 1887 kirjoituksen, jossa esitteli kymmenen teesiä koulupikakirjoitukselle asetettavista vaatimuksista.[3] Brauns kehitti myös oman pikakirjoitusjärjestelmän, josta hän julkaisi vuonna 1893 oppikirjan.[4] Hänen veljensä Wilhelm Brauns, joka oli muuttanut Ruotsiin, sovitti järjestelmän ruotsin, norjan, englannin, ranskan ja espanjan kielille.[5]

LähteetMuokkaa

  • Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.
  • Schneider, L.; Blauert, G.: Geschichte der deutschen Kurzschrift. Heckners Verlag, 1936.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Schneider & Blauert, s. 229–230
  2. Schneider & Blauert, s. 105
  3. Schneider & Blauert, s. 230
  4. Melin, s. 206
  5. Melin, s. 210