Kansain murre

japanilainen murre

Kansain murre (関西弁, 関西方言 Kansai-ben, Kansai hōgen) on erilaisia murteita sisältävä murreryhmä, joita puhutaan Japanissa Kansain alueella. Kansain murre yhdistetään Japanissa suurimmaksi osaksi tyypillisesti Osakan, Japanin kolmanneksi suurimman kaupungin, puhetyyliksi, johon erityisesti viitataan termillä Osakan murre (大阪弁, Ōsaka-ben). Osakan murre mielletään yleensä Japanin yleiskieltä Tokion murretta melodisemmaksi ja karkeammaksi.[1]

Fonologia muokkaa

Foneettisesti Kansain murteelle on ominaista voimakkaat vokaaliäänteet, rinnastettuna Tokion murteen (Japanin yleiskielen) voimakkaisiin konsonanttiäänteisiin, mutta äänteiden perusta on molemmissa samankaltainen. Seuraava lista käsittelee joitakin foneettisia eroavaisuuksia:

Vokaalit muokkaa

  • Kansain murteen äänne /u/ on lähempänä suomen [u]-äännettä, kuin yleiskielen /u/.
  • Yleiskielessä vokaalien redusoituminen on yleistä, mutta Kansain murteessa harvinaista. Esimerkiksi kohtelias kieliopillinen kopula です, desu lausutaan yleiskielessä yleisimmiten des, kun taas Kansain murteessa se äännetään desu tai jopa desuu
  • Tokion murteen epämuodollisessa puhetyylissä on yleistä, että äänteet /ai, ae, oi/ ja /ui/ sulautuvat äänteiksi /ee/ ja /ii/, kuten sanoissa akee (赤い, akai, punainen), sugee (すごい, sugoi, mahtava) ja samii (寒い, samui, kylmä), mutta Kansain murteessa vastaava on harvinaista.
  • Ainoastaan yhden moran sisältävissä sanoissa on Kansain murteessa yleistä pitkittää sanan vokaali. Esimerkiksi kii (木, ki, puu), too (戸, to, ovi) ja mee (目, me, silmä).
  • Vastakohtaisesti yleiskielessä ilmenevät pitkät vokaalit lyhennetään joskus Kansain murteessa. Tämä on kaikista näkyvintä volitionaalitaivutuksessa. Esimerkiksi, yleiskielen 学校へ行こうか, gakkō e ikō ka (mennäänkö kouluun?) lyhentyy Kansain murteessa muotoon gakko iko ka. Yleinen puhekielessä esiintyvä yhteisymmärrystä ilmaiseva fraasi そうだ, sō da, lausutaan Kansain murteessa そや, so ya, tai せや, se ya.

Konsonantit muokkaa

  • Tavu ひ, /hi/, on lähempänä suomen kielen äännettä [hi], verrattuna yleiskielen äänteeseen [çi].
  • Provokatiivisessa puheessa yleiskielen [ɺ] lausutaan toisinaan [r].
  • Äänteen /h/ käyttäminen äänteen /s/ sijasta. Tämä äännemuutos on nähtävissä lähinnä kieliopillisissa taivutuksissa ja morfologisissa suffikseissa kuin varsinaisessa sanastossa. Esimerkiksi -はん, -han sanalle -さん san (kohtelias henkilöiden nimiin liitettävä suffixi), -まへん, -mahen taivutukselle -ません, -masen (kohtelias negatiivinen verbitaivutus), -まひょ, -mahyo taivutukselle -ましょう, -mashō (kohtelias volitionaalitaivutus), ja hichi-ya sanalle 質屋, shichi-ya (panttilainaamo).
  • Äänteiden /m/ ja /b/ vaihtuminen tietyissä sanoissa, kuten sabui sanalle 寒い, samui, kylmä.
  • Etenkin syrjäisemmillä maaseutualueilla äänteet /z, d/ ja /r/ on toisinaan sekoitettu keskenään. Esimerkiksi denden sanalle 全然, zenzen, ei mikään, ei lainkaan, tai kadara tai karara sanalle 体, karada, ruumis.

Lähteet muokkaa

  1. Maxwell, Catherine: Japan’s Regional Diversity: Kansai vs. Kanto The Japan Foundation. Arkistoitu 14.12.2006. Viitattu 1. heinäkuuta 2013.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.