Kamaripop
Kamaripop on popmusiikin laji, jonka hallitseva tunnuspiirre on kamarimusiikin vaikutus. Se näkyy sovituksissa ja orkestroinnissa, johon liittyy usein paljon jousia tai puhaltimia sekä muita perinteisiä kamarimusiikkisoittimia. Englannin kielessä tyylistä käytetään myös barokki-johdannaisia nimityksiä kuten baroque pop, baroque rock tai English baroque. Kamaripop sai alkunsa 1960-luvun puolivälissä, jolloin rock and roll -kappaleisiin alettiin lisätä elementtejä klassisesta musiikista. Tyylin harjoittajat alkoivat käyttää rockille epätyypillisiä instrumetteja kuten cembaloa, oboeta tai käyrätorvea. Tyyli oli eniten suosiossa aikana, jolloin käytössä ei ollut syntetisaattoreita tai samplereita, joten levyillä käytettiin ”oikeita”, tavallisesti studiomuusikoiden soittamia instrumentteja. Kamaripop eroaa progressiivisen rockin klassisista orkestroinneista yksinkertaisemmilla kappalerakenteillaan, jotka ovat lähempänä tavanomaisempia popkappaleita, sekä lähempänä valtavirtaa olevilla sanoituksillaan.lähde?
| Kamaripop | |
|---|---|
| Alkuperä | poprock, viihdemusiikki, barokkimusiikki, taidemusiikki |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kehittymisen ajankohta |
1960-luvun puoliväli |
| Tyypillisiä soittimia |
kielisoitin, käyrätorvi, kitara, basso, rummut, cembalo |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
taiderock, psykedeelinen pop, progressiivinen rock, sinfoninen rock, sunshine pop |
Nykykamaripop ammentaa vahvasti muun muassa Brian Wilsonin, Burt Bacharachin ja Lee Hazlewoodin tuotannosta. Se syntyi paljolti vastareaktiona 1990-luvun vaihtoehtomusiikissa vallinneelle lo-fi-estetiikalle.[1]
Artisteja
muokkaa1960-luvun kamaripopartisteja
muokkaaNykypäivän kamaripopartisteja
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Chamber Pop AllMusic. (englanniksi)