Kalvaspunikkitatti
Kalvaspunikkitatti (Leccinum percandidum), aiemmin myös Leccinum roseotinctum, on likaisenvalkoinen punikkitattilaji. Lajin taksonomista asemaa voi pitää epäselvänä. Se muistuttaa valkolehmäntattia, mutta on rakenteeltaan kovempi. Toisaalta voi sanoa, että se muistuttaa koivunpunikkitattia, mutta on väriltään niin lakin pintakelmun kuin jalan nukkatupsujen osalta lähinnä valkoinen. Malto tummenee toisinaan vahingoittuneista kohdista.[2][3]
| Kalvaspunikkitatti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Boletales |
| Heimo: | Boletaceae |
| Suku: | Lehmäntatit Leccinum |
| Laji: | percandidum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Sieni kasvaa seka- ja lehtimetsissä koivun seuralaisena. Se kasvaa usein yksittäisenä itiöemänä, muttei ole mitenkään harvinainen ja siitä on runsaasti museonäytteitä eri puolilta Suomea. Toisaalta esimerkiksi Venäjällä lajia pidetään harvinaisena ja se on merkitty siellä uhanalaisten punaiseen kirjaan[4]. Se on hyvä ruokasieni.[2][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008
- ↑ a b Paavo Kallio: ”Tatit”, Suursieniopas, s. 44. Helsinki: Suomen Sieniseura, 1976. ISBN 951-95362-0-5.
- ↑ a b Esteri Ohenoja (toim.): ”Helttasienten ja tattien levinneisuustaulukko; Helttasienten ja tattien ekologiataulukko”, Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, s. 178, 348. Helsinki: Suomen ynpäristökeskus, 2005. ISBN 952-11-1996-9.
- ↑ S. J. Afonkin: Грибы России, s. 130. Vilna: Bestiary, 2013. ISBN 978-609-456-1-4-7.