Kalumba
Kalumba (Jateorhiza palmata) on kilpikiertokasvien heimoon ja kalumbojen sukuun kuuluva kasvilaji, joka on kotoisin trooppisesta Afrikasta.[1][2]
| Kalumba | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Kilpikiertokasvit Menispermaceae |
| Suku: | Kalumbat Jateorhiza |
| Laji: | palmata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Kasvutapa ja lehdet muokkaa
Kalumba on liaani, jonka juurakot ovat kehittyneet mukulamaisiksi varastointielimiksi. Varret ovat alkuvaiheessa heikosti, myöhemmin voimakkaammin karvaisia.
Ruodilliset lehdet ovat sormijakoisia. Sukamaisesti karvaisten lehtiruotien pituus on 18–25 senttimetriä. Lehtilapa on 15–24 senttimetriä pitkä ja 15–40 leveä, herttatyvinen ja yleensä viisijakoinen. Kiertyvän lehden terä osoittaa kohti kärkeä. Lehden yläpinta on nahkamainen ja molemmin puolin sukamaisten karvojen peittämä; joskus lehdet kaljuuntuvat vanhetessaan. Jokaisessa lehdessä on viisi tai seitsemän perussuonta, jotka leviävät kouramaisesti.
Kukat ja hedelmät muokkaa
Kalumba on kaksikotinen kasvi eli sen hede- ja emikukat sijaitsevat eri yksilöissä. Yksineuvoiset kukat ovat säteittäisiä. Hedekukinnot ovat korkeintaan 40 senttimetriä pitkiä ja niissä on 2–10 senttimetriä pitkiä sivuhaaroja. Kukinnon keskivarsi on aina sukakarvainen, sivuvarret ovat osittain kaljuja; kukintojen tyvellä on soikea, kasvulehtimäinen suojuslehti. Hedekukat koostuvat 2,7–3,2 millimetriä pitkistä ja 1,3–1,6 leveistä, vihertävistä verholehdistä, 1,8–2,2 millimetriä pitkistä terälehdistä ja irrallisista, ainoastaan terälehtien tyveltä hiukan yhteenkasvaneista heteistä. 8–10 senttimetrin pituisissa emikukinnoissa on useita emikukkia, joista jokaisessa on yksi 1–1,5 millimetriä pitkä, ruosteenruskeakarvainen sikiäin.
Hedelmä on 2–2,5 senttimetriä pitkä ja 1,5–2 leveä luumarja.
Levinneisyys muokkaa
Kalumba on kotoisin Afrikan trooppisista itä- ja eteläosista, missä se kasvaa 0-1500 metrin korkeudella merenpinnasta. Kasvia viljellään Ghanassa, Mosambikissa, Madagaskarissa ja Intiassa. Levinneisyysalueensa ulkopuolella sitä tavataan toisinaan vieraslajina.
Historia ja käyttö muokkaa
Francesco Redi kirjoitti jo vuonna 1671 radice di Calumbesta, jonka hän tulkitsi myrkylliseksi aineeksi (alexipharmakon). Hieronymus David Gaub puolestaan kutsui kasvia nimellä radix Indica ja suositteli sitä vuonna 1771 "vatsan jokia", alvi profluviaa vastaan.
Kalumbanjuuri tuli yleisesti tunnetuksi vasta englantilaisen lääkärin Thomas Percivalin kautta, kun hän vuonna 1773 julkaisi yksityiskohtaisen raportin juuren sovellusmahdollisuuksista ripuliin, suolikoliikkiin ja oksenteluun. Percival totesi kalumbanjuuren lisäävän ruokahalua, auttavan ruuansulatusta, parantavan maha-suolikanavan eritteiden laatua ja helpottavan pahoinvointia. Nämä vaikutukset vahvistettiin 1800-luvulla julkaistuissa tutkimuksissa.
Radix Columbo, kalumbanjuuri ja siitä valmistettu uute, mainittiin virallisessa lääkekirjassa «Preußische Pharmacopoë»ssa vuonna 1799 ja uudelleen «Pharmacopoea Germanica»ssa vuonna 1872.
Lähteet muokkaa
- ↑ Jateorhiza palmata (Lam.) Miers Finto, Kassu. Viitattu 19.3.2021.
- ↑ Jateorhiza palmata (Lam.) Miers gbif.org. GBIF. Viitattu 19.3.2021.
