Kalsiumkarbidi
Kalsiumkarbidi on kalsiumin ja hiilen yhdiste, CaC2. Sitä valmistetaan kuumentamalla kalsiumoksidin eli poltetun kalkin ja hiilen seosta sähköuunissa.[2] Reaktio tapahtuu tällöin seuraavasti:
| Kalsiumkarbidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| Muut nimet | karbidi |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CaC2 |
| Moolimassa | 64,099 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen jauhe tai harmaita/mustia kiteitä |
| Sulamispiste | 2 160 °C |
| Kiehumispiste | 2 300 °C |
| Tiheys | 2,22 g/cm3 (kiinteä) |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene, mutta reagoi kiivaasti veden kanssa muodostaen asetyleenia |
Kalsiumkarbidi on kiinteä aine, molekyylirakenteeltaan makromolekyyli, jossa hiiliatomien välillä on kolmoissidos.[2] Se ei liukene mihinkään tavalliseen liuottimeen[3], mutta se reagoi kiivaasti veden kanssa muodostaen asetyleenia[2]:
Kalsiumkarbidia käytetäänkin pääasiassa asetyleenin valmistukseen. Asetyleenia käytetään polttoaineena hitsauksessa[2] sekä monien muiden orgaanisten yhdisteiden, muun muassa etikkahapon, useiden muovien, tekokuitujen ja liimojen valmistukseen.[4]
Kalsiumkarbidia käytetään myös lannoitteena käytetyn kalkkitypen eli kalsiumsyanamidin valmistukseen, teräksen kovettamiseen sekä pelkistimenä metallurgiassa.[3]
Varsinkin aikaisemmin on kalsiumkarbidia käytetty myös karbidilampuissa, joissa polttoaineena käytetty asetyleeni saatiin aikaan tiputtamalla kalsiumkarbidijauheen päälle vesipisaroita.[5] Karbidilamppuja käytettiin 1900-luvun alkupuolella muun muassa merkkivaloina autoissa ja polkupyörissä, toisinaan huonevalaistuksessakin[6], ennen kuin dynamon avulla aikaan saatu sähkövalo yleistyi.
Lähteet muokkaa
- ↑ Calcium Carbide (Kalsiumkarbidi) Käyttöturvallisuustiedote. 25.10.2019. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 3.9.2020.
- ↑ a b c d Pentti Mälkönen: Orgaaninen kemia, s. 56–57. Otavan korkeakoulukirjasto, 1979. ISBN 951-1-05378-7.
- ↑ a b Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip–Kp), s. 1593–1594, art. Kalsium. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
- ↑ Otavan iso Fokus, 1. osa (A–El), s. 221, art. Asetyleeni. Otava, 1973. ISBN 951-1-00273-2.
- ↑ Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip–Kp), s. 1649, art. Kalsium. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
- ↑ Pieni tietosanakirja, 2. osa (Isopurje–Maskotti), s. 323. Otava, 1924. Teoksen verkkoversio.