Avaa päävalikko
Kalevi Rahikainen vuonna 1976.

Kalevi Ferdinand Rahikainen (3. huhtikuuta 1927 Koskenpää9. huhtikuuta 1992 Espoo) oli suomalainen runoilija.

Rahikainen julkaisi esikoisrunokokoelmansa Hyvää huomenta vuonna 1958. Samoihin aikoihin hän liittyi myös jäseneksi taiteilijaryhmä Kiilaan. Rahikaisen runojen aiheina olivat sodanvastaisuus, kansalaissodan muistot ja myös kuoleman ja katoavaisuuden teemat.

Rahikainen kirjoitti vappu- ja joulurunoja eri ammattiyhdistyslehtiin (Palkkatyöläinen, Rakentaja, Ahjo) ja hän toimi myös 1960-luvulta lähtien Porissa ilmestyneen Satakunnan Työ -lehden kolumnistina. Rahikainen julkaisi monet runokokoelmistaan omakustanteina, sillä hän halusi saada ne nopeasti julkaistua, ja lisäksi hänellä oli itsellään kirjapainoalan työkokemusta ja myös painokone käytettävissä. Omakustannekirjojen painosmäärät jäivät kuitenkin materiaalikulujen vuoksi pieniksi, keskimäärin noin 1000 kappaleeseen.

TeoksiaMuokkaa

  • Hyvää huomenta!, runoja. Omakustanne, Helsinki 1958
  • Kuin maa: Valikoima kauneimpia runoja. Omakustanne, Helsinki 1958
  • Aurinko on vielä nuori, romaani. Karisto 1962
  • Vaiti minussa, runoja. Akateeminen kustannusliike, Helsinki 1962
  • Kaikki se: Uusiromanttinen romaani kesästä ja rakkaudesta. Karisto 1966
  • Paikka maassa, runoja. Omakustanne, Helsinki 1969
  • Asiakirja: Kirjeet, asiat, säkeet, omistukset. Omakustanne, Helsinki 1970
  • Pois päin, runoja. Omakustanne, Helsinki 1972
  • EKAlogia, juhlaruno, piirrokset Elisabeth Rahikainen. EKA-market, Kannelmäen tavaratalo, Helsinki 1973
  • Minä, Urho ja Mao, romaani. Weilin & Göös 1973
  • Välähtää ikuinen silmissä, runoja. Weilin & Göös 1977
  • Itse metsäni pohjoinen: Kootut runot. Toimittaneet Immo Pekkarinen ja Klaus Rahikainen. Mariehamn: IAMBooks, 2010. ISBN 978-951-96121-7-1.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa