Kaksoislaskutus tarkoittaa sitä, että valekaupallaselvennä alennetaan tullattavan tavaran tullausarvoa. Tavara ostetaan vapaasti varastossa myyjämaassa ja myydään kuormaamisen jälkeen matkalla rajalleselvennä veroparatiisissaselvennä olevalle yhtiölle tappiolla.

Näin saadaan alempi tullausarvo, millä säästetään valmisteveroa, tullia sekä myös tämän perusteella määräytyvää arvonlisäveroa tuontimaassa. Tappiolla peiteyritykselle halvemmalla myyneen yrityksen jatkuvat tappiot katetaan myynti- ja ostomaan ohittavilla rahansiirroilla.

Kaksoislaskutuksessa tullimaksuja kierretään muuttamalla tavaran arvo laskussa ennen Venäjän rajaa. Venäjän lain mukaan se on rikollista. EU ei ole menettävä puoli. Kaksoislaskutuksessa Suomeen perustettu venäläisyhtiö ostaa EU-maasta tavaraa. Lasku maksetaan veroparatiisissa. Tavarat jaetaan eri varastoihin uusilla laskuilla, jotka näytetään Venäjän tullille. Mukaan liitetään halvempaa tavaraa.[1]

Kaksoislaskutus ja idänkauppa muokkaa

Venäjälle maahantuodun tavaran arvo on tilastollisesti alhaisempi kuin sinne viedyn tavaran arvo kaksoislaskutuksesta johtuen. Suomen Pankin Venäjän-tutkija Simon-Erik Ollus arvioi Talouselämän artikkelissa tammikuussa 2007, että Suomen ja EU-maiden itäviennistä kolmasosa kaksoislaskutetaan. "Virallisissa tullitilastoissa Venäjän ja Suomen tilastojen ero viennin arvosta revähti vuonna 2005 lähes 60 prosenttiin. Vilunkipelin osuus siitä on kuitenkin vain kolmannes. Esimerkiksi kun tuote tuodaan vaikka Saksan kautta Suomeen ja viedään täältä edelleen Venäjälle, kirjaa Suomen tulli sen tuonniksi Suomeen ja vienniksi Venäjälle. Venäjän tullille tämä on kuitenkin pelkästään tuontia Saksasta."[2]

Kaksoislaskutuksen estäminen muokkaa

Asiaan pyritään puuttumaan tarkkailemalla tilannetta puolivuosittain tullihallintojen kesken ja kehittämällä tarkastusta. Edelleen kaksoislaskutusta voidaan yrittää vähentää sähköisellä tullauksella. Käytännössä sähköinen tullaus tarkoittaa sitä, että ilmoitus tavarasta kulkee suojatussa it-järjestelmässä. Sähköiseen tullausjärjestelmään on rikollisten ja erilaisten muiden toimijoiden paljon vaikeampi soluttautua kuin perinteiseen tullaukseen. Näin tavaran arvo ei matkalla pääse muuttumaan.

Venäjä ei ole ollut valmis siirtymään sähköiseen tullaukseen, joka lopettaisi välistä vedot. Suomalaisyritysten mukaan rehellisesti toimivat eivät pärjää hintakilpailussa kaksoislaskuttajan kanssa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Venäjä, Kovan linjan energiajätti, Anne Kuorsalo, Ilmari Susiluoto, Martti Valkonen, Edita 2007, s. 140-1
  2. Talouselämä 30.1.2007

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.