Kaitanokkalokki

lintulaji

Kaitanokkalokki (Larus genei) on keskikokoinen, Suomessa hyvin harvinainen lokki.

Kaitanokkalokki
Larus genei.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Suku: Larus
Laji: genei
Kaksiosainen nimi

Larus genei
Breme, 1839

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kaitanokkalokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kaitanokkalokki Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Kaitanokkalokki on vähän naurulokkia isompi ja kapeanokkaisempi. Sen pituus on 42–44 cm, siipien kärkiväli 100–110 cm ja paino noin 250–350 g. Sen höyhenpeite on valkoinen, rinta on kesäasussa punertava. Nuorten yksilöiden pyrstöpuolessa on tumma raita ja siivissä tummat läikät. Jalat, nokka ja silmärengas ovat tummanpunaiset. Pää ja kaula ovat pitkänmuotoiset.

LevinneisyysMuokkaa

Kaitanokkalokki pesii Euroopassa pieninä paikallisina esiintyminä Espanjassa, eteläisessä Ranskassa, Sardiniassa, Adrianmeren pohjukassa, Mustanmerenn pohjoisrannikolla ja Kaukasiassa. Muualla se pesii Turkin keskiosissa, Niilin suistossa, Persianlahden rannikolla, Mauritaniassa ja muutamin paikoin Keski-Aasiassa. Sen eslinympäristön ala on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja maailman populaation koko on 300 000–410 000 yksilöä. Laji on paikkalintu esiintymisalueen eteläosissa ja muuttolintu alueen pohjoisosissa, ja se talvehtii pääasiassa Välimeren maissa, Arabian niemimaan rannikoilla ja Intiassa. Suomessa laji on tavattu Porin Yyterissä 1993.[2]

ElinympäristöMuokkaa

Laji pesii yhdyskunnittain matalilla, laakeilla rannoilla merellä, järvillä ja joilla. Se suosii tiirayhdyskuntia. Pesimäajan ulkopuolella se vaeltelee rannikoilla, paikoin satamissa ja sisämaan vesistöissä, sekä usein kaukana avomerellä.

LisääntyminenMuokkaa

Kaitanokkalokki munii tavallisesti kaksi tai kolme munaa maassa olevaan pesään. Haudonta kestää noin 22 päivää ja molemmat emot osallistuvat haudontaan, samoin kuin poikasten hoitoon. Laji pesii vain kerran kesässä.

RavintoMuokkaa

Saalistaa kaloja ja pieniä selkärangattomia veden pinnasta ja rantavedestä. Ruokailee tavallisesti suurina parvina.

LähteetMuokkaa

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
  1. BirdLife International: Larus genei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.5.2014. (englanniksi)
  2. Rariteettikomitea

Aiheesta muuallaMuokkaa