Kaipiaisten taistelu

Kaipiaisten taistelu käytiin vuonna 1789 Venäjän ja Ruotsin välillä. Taistelu käytiin 15. heinäkuuta Kaipiaisissa, joka sijaitsee nykyään Kouvolan kaupungissa. Ruotsalaisten ja suomalaisten sotilaiden vetäytyminen Mäki-Kouvolaan aamulla 16. heinäkuuta päätti taistelun.

Kaipiaisten taistelu
Osa Kustaa III:n sotaa
Kaipiaisten taistelun muistomerkki, Kaipiaisissa.
Kaipiaisten taistelun muistomerkki, Kaipiaisissa.
Päivämäärä:

15. heinäkuuta 1789

Paikka:

Kaipiainen, itäinen Suomi

Lopputulos:

Venäjän voitto

Vaikutukset:

Ruotsalaiset vetäytyivät takaisin läntiseen Kymenlaaksoon

Osapuolet

 Ruotsi

 Venäjän keisarikunta

Komentajat

Lars Fredrik von Kaulbars

Fjodor Denisov

Vahvuudet

noin 2 300 sotilasta

4 000 sotilasta

Tappiot

265 sotilasta

?

Taistelun kulkuMuokkaa

Kenraali Lars Fredrik von Kaulbars hyökkäsi Kustaa III:n käskystä venäläisten Kaipiaisissa sijaitsevia asemia vastaan. Kaulbarsin pääjoukko käsitti noin 1 300 sotilasta. Kenraalin avuksi oli määrätty eversti Friesendorffin joukko-osasto, joka käsitti noin 1 000 sotilasta. Kaulbars hyökkäsi venäläisiä vastaan odottaen, että Friesendorfin osasto liittyisi taisteluun sen ollessa käynnissä. Eversti Friesendorff osasto koukkasi Enäjärven kautta. Osasto juuttui huonon tien takia maastoon ja ei ikinä päässyt mukaan päätaisteluun Kaipiaisissa.

Ylivoimainen venäläinen noin 4 000 sotilaan osasto piti asemansa ja käynnisti kenraali Denisovin johdolla useita vastahyökkäyksiä. Kaulbarsin joukot onnistuivat torjumaan vastahyökkäykset. Nämä hyökkäykset kuitenkin tyrehdyttivät Kaulbarsin aloitekyvyn ja hän ei saanut hyökkäystä jatkettua. Taistelu päättyi noin kello 21:00 aikaan. Kaulbars päätti vetäytyä takaisin Mäki-Kouvolaan, koska Friesendorffin lisäjoukkoja ei saapunut ja hänen asemansa alkoi muodostua kestämättömäksi. Venäläiset häiritsivät vetäytymistä, joka päättyi seuraavana aamuna.

Taistelun tulosMuokkaa

Taistelussa Ruotsin armeija menetti kaikkiaan 265 sotilasta kaatuneina ja alle sata haavoittuneena. Paikallisen väestön sato kärsi joukkojen tallatessa pellot ja useita rakennuksia tuhoutui. Taistelun jälkeen Kustaa III jatkoi sotatoimia lähinnä Kymenlaakson alueella. Taistelu vaikutti osittain siihen ettei Hattujen sodassa menetettyjä alueita pystytty valtaamaan takaisin. Kustaa III olisi tarvinnut sotamenestystä Kaipiaisissa voidakseen jatkaa taisteluja Etelä-Karjalan suunnassa.

LähteetMuokkaa

  • Mankell, J.: Finska Armeens och Finlands Krigshistoria. {{{Julkaisija}}}.

Aiheesta muuallaMuokkaa