Kadmiumkarbonaatti
Kadmiumkarbonaatti (CdCO3) on epäorgaaninen kadmium- ja karbonaatti-ioneista muodostuva ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden kadmiumyhdisteiden kuten väriaineiden valmistukseen. Luonnossa kadmiumkarbonaattia esiintyy harvinaisena otaviittimineraalina.
| Kadmiumkarbonaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CdCO3 |
| Moolimassa | 172,42 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 332 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys |
5,3 g/cm3 (kidevedetön) 4,3 g/cm3 (hemihydraatti)[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
OminaisuudetMuokkaa
Kadmiumkarbonaatti on huoneenlämpötilassa valkoista kiteistä tai jauhemaista ainetta. Sen alkeiskoppi on rakenteeltaan ortorombinen ja muistuttaa kalsiitin rakennetta. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen hemihydraatti (CdCO3·½H2O). Kadmiumkarbonaatti ei liukene veteen, mutta on liukoinen ammoniakki- ja syanidiliuoksiin kompleksi-ionien muodostumisen vuoksi. Happoihin se liukenee muiden karbonaattien tavoin vapauttaen hiilidioksidia. Kuumennettaessa 330–360 °C:n lämpötilaan kadmiumkarbonaatti hajoaa kadmiumoksidiksi ja hiilidioksidiksi.[1][2][3]
- CdCO3 → CdO + CO2
Valmistus ja käyttöMuokkaa
Kadmiumkarbonaatti on veteen liukenematonta ja sitä voidaan valmistaa saostamalla karbonaattiliuoksen avulla liukoisen suolan kuten kadmiumsulfaatin vesiliuoksesta. Tyypillisesti saostavana reagenssina käytetään ammoniumkarbonaattia, koska alkalimetallikarbonaattien kuten natriumkarbonaatin käyttö johtaa usein hydroksi- tai oksikarbonaattien muodostumiseen. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on kadmiumkloridin kuumentaminen yhdessä urean kanssa suljetussa koeputkessa 200 °C:n lämpötilaan.[1][2][3]
- CdSO4(aq) + (NH4)2CO3(aq) → CdCO3(s) + (NH4)2SO4(aq)
Kadmiumkarbonaattia käytetään muiden kadmiumyhdisteiden kuten kadmiumkloridin, kadmiumbromidin ja kadmiumsulfidin valmistamiseen. Näistä kadmiumsulfidia käytetään keltaisena tai punaisena väriaineena kadmiumkeltaisen tai -punaisen nimellä.[1][2][3]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d e Norman Herron: Cadmium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 1.10.2014
- ↑ a b c d Karl-Heinz Schulte-Schrepping & Magnus Piscator: Cadmium and Cadmium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 1.10.2014
- ↑ a b c Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 198. 2nd Edition. Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X. (englanniksi)