Kade on suomalaisen kansanperinteen noita, jolla on taikavoimia ja jonka uskotaan voivan vahingoittaa toista kateudellaan. Kade oli myös kyky pahan onnen nostattamiseen[1].

Kansanperinteessä ajatellaan, että terva oli aine, jolla uskottiin olevan pahalta suojeleva vaikutus. Pienen lapsen sieraimiin tai lehmän utareisiin saatettiin sipaista tervaa, jotta paha ei tarttuisi niihin. Myös suola oli pahalta suojeleva aine. Vaikka kateellinen näki kalasaaliin, ei saalisonni hävinnyt, jos kalastaja ehti suolata kalat. Myös taikamerkkejä, viisikantoja tai tursaansydämiä, piirreltiin vaikkapa astioiden pohjiin.[1]

Usein kade katsoi pahalla silmällä, joten kateen katseen kohteeksi joutuminen oli vaarallisinta. Ketä tahansa saatettiin pitää mahdollisena kateena, jonka vuoksi kateilta oli hyvä suojautua varmuuden vuoksi. Kade saattoi vahingoittaa muillakin loitsuilla. Usein varsinkin onnen kääntyminen huonoksi katsottiin kateiden syyksi. Onnea saatettiin tavoitella takaisin taikatempuilla ja loitsuilla, jotka suunnattiin kateita vastaan. Monia vaivoja pidettiin kateiden syynä.milloin? Koska ihmiset sairastuivat toisinaan, eikä onnikaan ollut aina myötäinen, uskottiin kateita olevan paljon. Sananlasku kertookin: Katehia kaikki kansa, velhoja joka veräjä.

Kateellisten taikoja tai pelkkää katsetta on pelätty myös monissa muissa kulttuureissa.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.