Kaarlo Vennevirta
Kallis Kaarlo Wennerström myöh. Vennervirta (15. joulukuuta 1889 Mustasaari – 30. elokuuta 1951) oli suomalainen reservin luutnantti.[1][2]
Perhetausta muokkaa
Wennerström vanhemmat olivat maanmittausinsinööri Karl Otto Edvard Wennerström ja Maria Josefina Tenlen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Elna Maria Muukkosen kanssa. Vennervirta avioitui uudelleen vuonna 1935 Aino Vilma Turusen kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Wennerström kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan reaalilyseosta vuonna 1909 ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun kemiallisella osastolla vuosina 1909–1913 ja Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1919–1922 ja Suoritti oikeustutkinnon vuonna 1922 sekä sai varatuomarin arvon vuonna 1925.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Wennerström liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Hän ei kauaa viihtynyt joukoissa vaan erosi jo 8. kesäkuuta 1915 ja palasi takaisin Suomeen.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Wennerström liittyi ennen sisällissotaa 15. lokakuuta 1917 Savonlinnan suojeluskuntaan. Savonlinnan suojeluskunnassa hänet nimitettiin 1. joulukuuta 1917 alkaen suojeluskunnan piiripäälliköksi.[3] Joulun tienoilla 1917 hän toimeenpani harjoitukset paikallisille suojeluskuntajoukoille.[4] Sisällissodan puhjettua aseelliseksi toiminnaksi hän johti 24. tammikuuta 1918 Savonlinnan suojeluskuntalaisia venäläisten aseistariisumisessa Pääskylahden reservikasarmilla. Hän otti Savonlinnan suojeluskuntakomppanian päällikkönä osaa Lehtoniemen taisteluun ja Varkauden valloitukseen. Hänet määrättiin 23. maaliskuuta 1918 joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan ja otti osaa Viipurin taisteluun.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Wennerström palveli sisällissodan jälkeen edelleen 4. Jääkärirykmentissä. Hän erosi armeijasta ja liittyi 7. heinäkuuta 1918 suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin Savonlinnan suojeluskuntaan, missä hän toimi 9. joulukuuta 1918 alkaen 1. komppanian päällikkönä ja 1. helmikuuta – 10. huhtikuuta 1919 välisen ajan Mikkelin suojeluskuntapiirin päällikkönä. Hän toimi Savonlinnan suojeluskunnan paikallispäällikkönä 15. huhtikuuta 1919 – 15. kesäkuuta 1920 välisen ajan ja Mikkelin suojeluskuntapiirin kansliapäällikkönä 1. lokakuuta – 31. lokakuuta 1920 välisen ajan sekä Joroisten suojeluskunnan paikallispäällikkönä 1. marraskuuta 1920 – 1. maaliskuuta 1922 välisen ajan ja Savonlinnan suojeluskunnan paikallispäällikkönä 1. helmikuuta 1923 – 31. joulukuuta 1925 välisen ajan. Hänet nimitettiin Savonlinnan kaupunginviskaaliksi 29. marraskuuta 1922 ja Juvan piirin nimismieheksi vuonna 1933. Hän toimi edellisten toimiensa ohella myös vuosina 1923 – 1933 asianajajana Savonlinnassa. Vuonna hänen toimiessaan Juvan piirin nimismiehenä hänet pidätettiin osallisuudesta asekätkentään vuonna 1945, mutta todisteiden puutteessa hänet vapautettiin ja hän työskenteli sen jälkeen asianajajana Juvalla vuoteen 1951 saakka. Hänet haudattiin Savonlinnaan. Wennerström muutti nimensä Vennervirraksi.[1][2]
Luottamustoimet muokkaa
Wennerström toimi Savonlinnan suojeluskunnan esikunnan jäsenenä vuosina 1926–1932 ja Juvan suojeluskunnan esikunnan jäsenenä vuodesta 1938 alkaen. Hän toimi Savonlinnassa suojeluskunnan esikunnan jäsenenä vuosina 1926–1932 ja Juvalla vuosina 1938–1944.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Toim. Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio, Suomen vapaussota I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.