Kaarlo Helminen

Kaarlo (Kalle) Johannes Helminen (4. helmikuuta 1907 Messukylä – 12. kesäkuuta 1978 Helsinki) oli suomalainen rakennusmestari ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen vuonna 1972. Hän oli myös kaksinkertainen Suomen mestari Louhi-luokan kilpapurjehduksessa.

Helmisen vanhemmat olivat varastonhoitaja Kalle Kustaa Helminen ja Hilda Elina Mäkinen ja puoliso vuodesta 1932 Ilma Dagmar Virtanen. Hän kävi ammattikoulun 1922, suoritti 1926 Tampereen Teollisuuskoulussa konerakennusosaston tutkinnon ja 1931 Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa sekä tie- ja vesirakennusosaston että huoneenrakennusosaston tutkinnot. Hän työskenteli ensin Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:ssä, Tampereen kaupungin sähkölaitoksella ja vuodesta 1929 työnjohtajana Valtionrautateillä. Vuodesta 1936 hän toimi Puolustusministeriössä työpäällikönä Karjalan kannaksen linnoitustöissä. Talvisodassa hän oli linnoitusten korjauskompanian päällikö ja ja jatkosodassa linnoitusrakennuspataljoonan komentaja. Sotien jälkeen hän toimi ensin Cyklop Rakennus Oy:n ja Oy Yhtyneet Rakennustoimistot Ab:n palveluksessa, ja perusti 1946 Laatubetoni Oy:n. Laatubetoni kasvoi ja lopulta työllisti 1970-luvulla 200–300 henkilöä. Se urakoi teollisuusrakennuksista, asuinrakennuksia ja julkisia rakennuksia pääasiassa pääkaupunkiseudulla, muun muassa Heimolan ja Weilin+Göösin painotalon, sekä teki saneerausta. Helminen jäi 1976 pois toimitusjohtajan tehtävästä, ja yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin hänen poikansa Tapani Helminen.

Helminen vaikutti rakennusalan ja reserviupseereiden järjestötehtävissä sekä kirkon piirissä. Hän kilpali 1920-luvulla makuuammunnassa ja pesäpallossa sekä Tampereen Pyrinnön että Tampereen Mailapoikien riveissä. Sotien jälkeen Helminen voittti purjehduksen Louhi-luokassa Suomen mestaruuden kaksi kertaa ja edusti Suomea neljä kertaa Euroopan mestaruuskilpailuissa.