Kaarina Paajatar

Kaarina Paajatar (Paajanen) (1715 Joroinen4. syyskuuta 1779 Juva) oli piikana 46 vuotta mutta ennätti kuolla ennen kuin ehti ottaa vastaan hopeisen kaulaketjun Isänmaallisen Seuran palkintona pitkästä työurastaan.[1]

Paajattaren isä oli sotilas, joka kuoli pian tyttärensä syntymän jälkeen, eikä hänen äidistään ole tietoa. Paajatar sai oleskella välillä veljensä luona mutta joutui aloittamaan työnteon jo hyvin varhain. Hän oli ensin kapteeni Svartin palkkaama paimen ja sitten tämän taloudessa palvelijana eli piikana. Neljän osin säätyläisen isännän jälkeen Paajatar päätyi maisteri Henrik Poppiuksen (1721–1786) palvelukseen, josta tuli Juvan kirkkoherra 1775 ja joka oli rovasti ja myös sahanomistaja. Paajatar seurasi Poppiuksen perhettä Joroisilta Pieksämäelle ja edelleen Juvalle. Paajattaren oltua palvelijana Poppiuksella yli 30 vuotta ja yhteensä 46 vuotta hänelle haettiin 1779 palkintoa Isänmaalliselta Seuralta. Hän oli tuolloin edelleen Poppiuksen vaimon Katarina Nylanderin palvelija. Paajatar kuoli kuitenkin syyskuussa halvaukseen, ennen kuin palkinnoksi tarkoitettu hopeinen kaulaketju ehti Juvalle Tukholmasta. Se palautettiin, mutta seura halusi korvauksena antaa viisi riksiä lähimmälle sukulaiselle. Sellaiseksi ilmoittautui veljenpoika, rakuuna Pekka Paajanen Joroisten Kotkalahden kylästä. Paajanen otti vastaan tätinsä kautta saadun summan syksyllä 1780 Juvalla onnistuttuaan vakuuttamaan Poppiukset sukulaisuudestaan.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Anneli Mäkelä-Alitalo: Paajatar, Kaarina (1715-1779). Suomen Kansallisbiografia. Osa 7. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Sivu 403.