KSP-76
KSP-76 oli toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitossa suunniteltu pyörillä kulkeva panssarintorjunta-ajoneuvo. Teloilla kulkevaa SU-76:ta heiman vastaava ajoneuvo suunniteltiin 1943–1944 ja se eteni koekäyttöön saakka. Lopulta sitä ei otettu kuitenkaan tuotantoon, jotta SU-76:n tuotantoa ei häirittäisi sodan ollessa jo lopuillaan.
| KSP-76 | |
|---|---|
 KSP-76 Kubinkan panssarimuseolla. |
|
| Aseen tyyppi | Panssarintorjunta-ajoneuvo |
| Alkuperämaa |
 Neuvostoliitto |
| Palvelushistoria | |
| Valmistushistoria | |
| Suunniteltu | 1943–1944 |
| Valmistajat | GAZ |
| Tekniset tiedot[1] | |
| Paino | 5 340 |
| Pituus | 6,36 m |
| Leveys | 2,11 m |
| Korkeus | 1,65 m |
| Miehistö | 3 |
| Panssarointi |
16,5 mm edestä 7 mm sivuilta 4 mm takaa |
| Pääaseistus | 76 mm M1942 |
| Moottori | GAZ-11 |
| Teho |
85 hv 3 600 RPM |
| Teho/paino | 15,9 hv/t |
| Toimintasäde | 300 km tiellä |
| Huippunopeus | 63–70 km/h tiellä |
KSP-76 oli SU-76:n verrattuna huomattavasti nopeampi ja sillä oli pitempi käyttösäde. Sitä oli tarkoitus käyttää myös maahanlaskujoukkojen tukena.
Suunnittelu
muokkaa
Toisen maailmansodan aikana vuodesta 1941 vuoteen 1945 Neuvostoliiton rynnäkkötykkien rakentamisessa keskityttiin etenkin niiden rooliin panssarintorjuntavaunuina. Olemassa oli useita eri tyyppejä, joista yksi oli kesällä 1943 käyttöön otettu SU-76. Hyökkäysroolissa sen merkittäviä heikkous oli hidas nopeus. Vaunu kulki vain 40 km/h tiellä. Teloilla kulkevan vaunun vaihtoehdoksi alettiin GAZ:lla suunnitella renkailla kulkevaa ajoneuvoa. uuden ajoneuvon tuli omata SU-76:ta vastaava tulivoima ja olla tarpeeksi kevyt ilmakuljetettavaksi maahanlaskujoukkojen tarpeisiin. Lokakuussa 1943 aloitettiin työt tehdasnimen 63-SU saaneen ajoneuvon parissa. Saman vuoden lopussa oli valmistunut puinen mallikappale ja hanke sai edelleen uuden tehdasnimen GAZ-68. GABTU hyväksyi hankkeen tutustumisen jälkeen helmikuussa 1944 ja esnimmäinen ajoneuvo valmistui 4. toukokuuta 1944.[1]
Valmistunutta ajoneuvoa koekäytettiin Kubinkassa Moskovan länsipuolella marraskuussa 1944 ja sille annettiin armeijan käyttämä nimi KSP-76. Sota oli koekäytön aikana kuitenkin jo loppumaisillaan. KSP-76 olisi saattanut vaikuttaa SU-76-vauinujen valmistukseen, johon ei sodan tässä vaiheessa pyritty. KSP-76 ei tullut koskaan käyttöön ja projekti hylättiin. Sodan jälkeen alettiin sarjavalmistaa hieman vastaavaan rooliin tarkoitettuja telallisia ASU-57-vaunuja. Säilynyt KSP-76-prototyyppi on Kubinkan panssarimuseolla.[1]
Piirteet
muokkaaKSP-76 oli monipuolisempi, kuin SU-76. Ajoneuvo oli rakennettu GAZ-63 4x4 -kuorma-auton pohjalle. Kuorma-auto itsessään tuli sarjatuotantoon vasta sodan jälkeen vuonna 1946. KSP-76:n nopeus tiellä oli 63–70 km/h ja sen käyttösäde oli tiellä 300 km. Se kulki suhteellisen hyvin myös maastossa. Sen miehistöön kuului kolme henkilöä. Ajoneuvon tykki oli 76 mm M1942 eli ZIS-3. Sen tulikorkeus maasta oli vain 0,7 metriä. Laite olikin helppo piilottaa maastoon. Tykki liikkui sivusuunnassa 37° ja pystysuunnassa -3/+15°. moottori oli 85 hevosvoimainen GAZ-11 moottorin panssarivaunuversio. Polttoainesäiliön koko oli 140 litraa. Koska laitteen tarkoituksena oli antaa tulitukea lähietäisyyksiltä, sillä oli renkailla kulkevaksi ajoneuvoksi poikkeuksellisen paksu panssarointi. Etupanssarin paksuus oli 16 mm.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d James Kinnear: Russian Armored Cars 1930-2000, s. 181-186. Darlington Productions, 2000. ISBN 1-892848-05-8 (englanniksi)