Köyhäntodistus oli aiemmin Suomessa viranomaisen antama todistus henkilön varattomuudesta.

Köyhäntodistuksen antaminen oli kunnassa kunnallislautakunnan esimiehen asiana, ja hänen tuli antaa todistus niiden tietojen nojalla, joita hänellä oli kunnassa asuvien kuntalaisten oloista. Todistus oli varustettava lautakunnan sinetillä.[1]

Köyhäntodistuksia olivat oikeutettuja antamaan myös kirkkoherra, kruununvouti, kruununnimismies ja julkinen notaari. Jos kunnan köyhäinhoito-ohjesäännössä oli määrätty, saattoi myös kunnan köyhäinhoitolautakunnan puheenjohtaja antaa tällaisen varattomuuden todistuksen.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Hakkila, Esko (toim.): ”Köyhäntodistus”, Lakiasiain käsikirja, s. 489. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.