Avaa päävalikko

Köyhäinhoitolaki on nyttemmin kumottu laki, joka määritteli uudelleen köyhäinhoitoa Suomessa. Ennen köyhäinhoitolakia, joka säädettiin vuonna 1922, ja tuli voimaan 1923, näitä asioita oli määritellyt aiemmin mm. vaivaishoitolaki. Köyhäinhoitolain mukaan mm. kuntiin tuli perustaa köyhäinhoitolautakunta.

Köyhäinhoitolain 5 § asetti myös työnantajalle velvollisuuksia työntekijästä huolehtimisen suhteen, kun työntekijä vanheni:

"Jos työntekijä on ollut saman työantajan työssä taikka palvellut samassa liikkeessä tai yrityksessä vähintään kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana tullut kivulloiseksi tahi muuten työhön kykenemättömäksi, ettei hän enää voi itseään elättämään, olkoon oikeutettu voimainsa mukaisesti työtä vastaan saamaan kuolinpäiväänsä asti elatuksensa työnantajan tahi, jos niin kohtuullisesti harkitaan, hänen perillisiltään tahi liikkeen tai yrityksen omistajalta." (SUORA LAINAUS KÖYHÄINHOITOLAISTA)

Lain 36–38 §:ien nojalla köyhäinhoito kohdistettiin mm. (mieli)sairaisiin, avuntarpeessa oleviin henkilöihin, sokeisiin, kuuromykkiin, raajarikkoisiin, kaatuvatautisiin ja tylsämielisiin.

Aiheesta muuallaMuokkaa