Kärsäkoiso

putkilokasvilaji

Kärsäkoiso (Solanum rostratum, aik. S. cornutum) on yksivuotinen, keltakukkainen ja piikikäs koisokasvi. Kasvi on myrkyllinen.[2]

Kärsäkoiso
Solanum rostratum inflorescence.JPG
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Kladi: Asteridit
Lahko: Solanales
Heimo: Koisokasvit Solanaceae
Alaheimo: Solanoideae
Tribus: Solaneae[1]
Suku: Marjakoisot Solanum
Laji: rostratum
Kaksiosainen nimi

Solanum rostratum
Dunal

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kärsäkoiso Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kärsäkoiso Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Kärsäkoison herbaarionäyte. Kuva: Forest Starr & Kim Starr.

Kärsäkoiso kasvaa 20–50 senttimetriä korkeaksi. Varsi on tyvestä puutunut, tanakka ja haarova. Varressa, lehdissä ja verhiössä on vankkoja, jopa 1 cm:n pituisia keltaisia piikkejä. Koko kasvissa on vanukemaista hapsi- ja tähtikarvapeitettä. Lehdet ovat pariosaisia. Lehtien liuskat vaihtelevat muodoltaan puikeista soikeisiin ja ovat pariliuskaisia. Pikkuliuskat ovat pyöreäkärkisiä. Kukinto on viuhko. Kukintoperä on yhdiskasvuinen varren kanssa. 3–8-kukkaiset viuhkot sijaitsevat yksittäin paljon lehtihankojen yläpuolella. Verhiö ja teriö ovat hieman vastakohtaisia. Verhiö on kellomainen. Ratasmainen teriö on 2–4 cm leveä ja keltainen. Heteitä on viisi kappaletta ja ne ovat toisiaan vasten kartiomaisena ryhmänä. Niistä neljä ylintä ovat lyhyitä ja keltaisia, alin on pitkä ja punakärkinen. Ponnet ovat kärkirei'illä avautuvia. Suomessa kärsäkoiso kukkii elo-lokakuussa. Pallomainen, keltainen marja on halkaisijaltaan noin senttimetrin.[3][4]

LevinneisyysMuokkaa

Kärsäkoiso on alkujaan kotoisin Pohjois- ja Keski-Amerikasta. Se on levinnyt tulokaslajina muun muassa Eurooppaan. Pohjoismaissa sitä tavataan Tanskassa, Etelä-Ruotsissa ja -Suomessa sekä Norjassa lähes koko rannikkoalueella aivan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta.[4] Suomessa kärsäkoiso on satunnainen uustulokas, jota on tavattu lähinnä Lounais-Suomessa.[2] Uusia yksittäisiä havaintoja lajista on tehty Etelä-Savosta ja Raahen tienoilta.[5]

ElinympäristöMuokkaa

Pohjoismaissa kärsäkoison kasvupaikkoja ovat ratapihat, satamat, joutomaat ja pellot.[2][4]

LähteetMuokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg Bo & Stenberg Lennart. Suom. Seppo Vuokko & Henry Väre. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1

ViitteetMuokkaa

  1. Stevens, P. F.: Solanaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 22.2.2022. (englanniksi)
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 374.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 372, 374.
  4. a b c Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 526.
  5. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2015: Kasviatlas 2014. Kärsäkoison levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 9.7.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa