Kääpiöhutia
Kääpiöhutia (Mesocapromys nanus) on hutioiden (Capromyidae) heimoon ja hutioiden (Capromyinae) alaheimoon kuuluva äärimmäisen uhanalainen jyrsijälaji.[2]
| Kääpiöhutia | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Piikkisikamaiset jyrsijät Hystricomorpha |
| Osalahko: | Piikkisikamaiset Hystricognathi |
| Heimo: | Hutiat Capromyidae |
| Alaheimo: | Hutiat Capromyinae |
| Suku: | Mesocapromys |
| Laji: | nanus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mesocapromys nanus |
|
| Katso myös | |
Kääpiöhutian ruumiinpituus on vain vajaat 20 senttimetriä ja hännän pituus noin 17 senttimetriä. Se on täten heimonsa pienikokoisin laji. Kääpiöhutialla on pitkä turkki, jonka karva on karkeaa ja aluskarva pehmeää. Sen selän ja käpälien väritys on tumma, vaikkakin varpaat ja jalkapohjat ovat valkeat. Myös kuonon ja korvien etupuolella karvoissa on valkoinen kärki. Häntä on yläpuolelta musta ja alapuolelta keltaisenruskea lukuun ottamatta mustaa hännäntyveä. Hännän karvoitus on lyhyttä ja ohenee kärkeä kohden.[3]
Kääpiöhutia kuvattiin tieteelle vuonna 1917 Kuubasta Matanzasin alueen luolasta löydettyjen leukaluiden perusteella. Ainuttakaan elävää yksilöä ei ollut tuolloin nähty, joten lajia pidettiin hävinneenä. Myöhemmin samana vuonna, Zapatan soilla havaittiin ja pyydystettiin useita kääpiöhutioita. Vuonna 1937 kääpiöhutioita havaittiin taas luonnossa, ja yksi pari kuljetettiin Berliinin eläintarhaan. Naaras sai yhden poikasen, joka kuitenkin kuoli kahden viikon iässä.[3] Kääpiöhutia on tämän jälkeen havaittu vielä vuonna 1951, ja vuonna 1978 löydettiin mahdollisesti kääpiöhutialle kuuluva pesä. Laji on mahdollisesti kuollut sukupuuttoon, mutta jos niitä on vielä jäljellä, populaation koko on todennäköisesti alle 50 yksilön luokkaa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Young, R., Kennerley, R., Turvey, S.T. & Borotto-Páez, R.: Mesocapromys nanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Mesocapromys nanus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Elo, Ulla (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 52–53. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.