Käänteinen opetus

Käänteinen opetus (tai käänteinen luokkahuone, engl. flipped classroom t. flipped learning) on monimuoto-opetuksen muoto, jossa käytetään apuna internetissä olevia opetusmateriaaleja, jolloin varsinaisella oppitunnilla jää enemmän aikaa opettajan ja opiskelijoiden väliselle vuorovaikutukselle. Yleisimmin tämä tehdään antamalla opiskelijoille esitehtäväksi verkossa olevien videoiden katsominen ja niihin perustuvien tehtävien tekeminen.

Sanalla ”käänteinen” viitataan vastakohdan omaisesti vallalla olevaan perinteiseen opetusmenetelmään, jossa opettaja ensin opettaa uuden asian oppitunnilla, jonka jälkeen opiskelijat jatkavat aiheen opiskelua kotitehtävänä. Käänteisen opetuksen tavoitteena on saada opiskelijat tutustumaan uuteen asiaan ensin itsenäisesti, minkä jälkeen asian käsittelyä jatketaan yhdessä oppitunnilla. Käänteinen opetus korostaa siten 1) opiskelijan omaa aktiivisuutta oppimisessa, 2) opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta ja 3) teknologian ja internet-resurssien käyttöä opetuksessa.

Yleinen väärinkäsitys on, että videoita on pidettävä kaiken opetuksen perustana. Menetelmä pitää tärkeämpänä yhteistä aikaa, jota vapautuu mielekkäälle sosiaaliselle oppimiselle sekä opitun syventämiselle ja soveltamiselle.

On olemassa kaksi käänteisen oppimisen näkemystä, flipped classroom ja flipped learning. Molemmissa keskitytään oppimisen yhteisöllisyyteen ja sen tuottamaan hyötyyn yksilön oppimisen näkökulmasta. Flipped learning ja flipped classroom tarkoittavat kuitenkin eri asioita ja yhteisöllisyyden perusajatukset poikkeavat menetelmissä toisistaan. Flipped classroomissa on kyse yhteistoiminnallisesta oppimisesta, joka käynnistyy opettajan toimesta ja on opettajan kontrollin alaista. Flipped learningissä on kyse yhteisöllisestä oppimisesta, jossa oppilas saa hyödyntää yhteisöä ja opettajaa väylänä omaan motivoitumiseensa. Opettajan rooli muuttuu tiedon jakajasta yksilöllistä oppimista ja oppilaiden itseohjautuvuutta tukevaksi. Käsite ”flipped learning” on peräisin vuodelta 2014 ja sen taustalla on isompi yhteisö. Useat pitävät tämän näkemyksen oppi-isänä Harvardin yliopiston fysiikan professoria Eric Mazuria ja hänen 1990-luvun alussa kehittämäänsä vertaisohjaus eli peer instruction -opetusmenetelmää. Flipped classroom käsitteen voidaan katsoa alkaneen vuonna 2007, kun coloradolaiset kemian opettajat Jon Bergmann ja Aron Sams ryhtyivät videoimaan oppituntejaan ja huomasivat, että opettajajohtoisesta opetuksesta luopumisella oli saavutettavissa huomattavia etuja. Bergman ja Sams ovat soveltaneet käänteistä opetusta Bloomin tavoiteoppimiseen (Flipped Mastery Model).

Suhde perinteiseen opetukseen

Käänteistä opetusta kuvataan usein perinteisen opetuksen vastakohtana. Perinteisellä tarkoitetaan näissä tapauksissa sitä, että opettaja käyttää luokka-ajan uuden asian opettamiseen ja opiskelijat jatkavat aiheen opiskelua kotitehtävänä. Monen pohjoismaisen peruskoulun opetusmenetelmiä katsottaessa näin ei kuitenkaan ole. Oppitunneilla käsitellään asiaa monipuolisesti ja eri näkökulmista, eikä painopiste ole aina luennoinnissa. Tätä ”perinteisen opetuksen” mallia käytetään lähinnä instituutioissa, joissa luokkakoot ovat hyvin suuria.

Käänteistä opetusta menestyksellisesti käyttäneet opettajat ovat raportoineet, että itse käänteisen opetuksen malli häviää ajan myötä. Se on heidän mukaan vain välivaihe erilaiseen, oppijoita voimaannuttavaan oppimiskulttuuriin.

Katso myös

• Verkko-oppiminen
• Khan Academy
• Opetus.tv
• Tietotekniikka opetuksessa

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Käänteinen opetus Wikimedia Commonsissa

• Marika Toivolan kattava sivusto aiheesta