Palveluraha
Palveluraha eli tippi tai juomaraha on asiakaspalvelijalle, yleensä tarjoilijalle annettu maksu tehdystä työstä. Joissakin maissa tipin antaminen on yleinen käytäntö ja se on otettu huomioon palkassa, eli palkka voi perustua kokonaan tai osittain asiakkaiden antamiin palvelurahoihin. Joissain maissa verotuksessa on oletusarvio saaduille palvelurahoille. Maissa, joissa tippaaminen on yleinen tapa, on määrälle vakiintunut jokin tietty osuus laskun loppusummasta. Yleensä se on noin 10–20 % laskun loppusummasta.
Yhdysvalloissa muokkaa
Pitkään tapana oli, että ravintola-aterian tai taksimatkan päätteeksi tipataan 15–20 prosenttia loppusummasta. Eräiden palvelualan työntekijöiden minimipalkka on vuodesta 1991 lähtien ollut 2,13 dollaria tunnissa, ja tämän matalan palkan vuoksi näillä aloilla on ollut tapana, että tarjoilijalle annetaan aina tippi riippumatta palvelun tasosta. Asiakas ikään kuin maksaa suoraan osan tarjoilijan palkasta. Sittemmin on yleistynyt tablettitietokoneella toimiva digitaalinen tippausjärjestelmä, jota käytetään myös sellaisilla aloilla, joilla palkkaus on kohtuullisempi. Tapana on silti edelleen maksaa kaikkialla 20% tippi. Joissain paikoissa 18–22 prosentin suuruinen tippi on jo valmiiksi lisätty ravintolalaskuun. [1]
Suomessa muokkaa
Suomessa tippaaminen ei ole yleinen käytäntö eikä sitä odoteta. Tipata kuitenkin voi, jos on erittäin tyytyväinen saamaansa palveluun. Perinteisin paikka tipille on ovimiehelle poistuttaessa ravintolasta. Palveluraha on kaikissa tapauksissa saajansa veronalaista tuloa[2].
Lähteet muokkaa
- ↑ Kolumni | Tippauskulttuuri Yhdysvalloissa muuttui ja jätti monet hämmentyneeksi. Helsingin Sanomat. 15.4.2023. Viitattu 20.6.2023.
- ↑ Verohallinto: Palvelurahojen veronalaisuus tuloverotuksessa ja arvonlisäverotuksessa (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
- Onko juomarahoja annettava?, Kuva, 05.01.1938, nro 1, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot