Julius Stockhausen
Julius Stockhausen (1826 Pariisi – 1906 Frankfurt) oli saksalainen baritoni, kapellimestari ja kuoronjohtaja.[1][2]
Stockhausenin isä oli harpisti ja säveltäjä ja äiti laulaja. Stockhausen oppi lapsena soittamaan eri soittimia.[1] Hän sai koulutuksensa Pariisissa.[2] Vuonna 1848 hän esiintyi Elias-oratorion tulkinnassa Baselissa, ja vuonna 1857 hän liittyi Pariisin Opéra-Comiquen palvelukseen. Hän piti Franz Schubertin Die schöne Müllerinin ensimmäisen julkisen esityksen Wienissä 1850-luvulla. Vuosina 1863–1867 Stockhausen johti Hampurin filharmonikkojen konsertteja ja samalla paikallista kuoroa. Vuosina 1874–1878 hän työskenteli Sternin lauluseuran johdossa Berliinissä. Hän opetti Hochin konservatoriossa (Frankfurt) vuosina 1878–1880 ja 1883–1884.[1] Hänen välinsä konservatorion johdossa olleen Joachim Raffiin olivat tulehtuneet.[2] Hän julkaisi kaksiosaisen oppimateriaalin laulajille vuosina 1886–1887.[1]
Stockhausen kantaesitti esimerkiksi Robert Schumannin Dichterlieben vuonna 1861 Johannes Brahmsin säestämänä. Hän kantaesitti myös Schumannin koko teoksen Kohtauksia Goethen Faustista vuonna 1862 Kölnissä, vaikka kapellimestari Ferdinand Hiller olisi alun perin halunnut, että siitä esitettäisiin vain osia. Stockhausen oli tutustunut Hilleriin esiintyessään vuonna 1859 Clara Schumannin kanssa Lontoossa, jossa hän tapasi Hillerin, Jenny Lindin ja Pauline Viardot’n. Kesällä 1854 ensi kertaa tapaamansa Clara Schumannin kautta Stockhausen tutustui Brahmsiin ja Joseph Joachimiin.[2]
Stockhausen teki useita resitaalikiertueita. Häntä pidettiin aikanaan yhtenä Schubertin Winterreisen ja muiden laulujen hienoimmista tulkeista. Johannes Brahms omisti hänelle säveltämiään lauluja.[1]