Julia Perry
Julia Amanda Perry (25. maaliskuuta 1924 Lexington, Kentucky – 24. huhtikuuta 1979 Akron, Ohio) oli yhdysvaltalainen säveltäjä.[1][2]
Perry syntyi neljäntenä vanhempiensa viidestä tyttärestä.[2] Perry opiskeli vuosina 1943–1948 Westminster Choir Collegessa, josta sai musiikin kandidaatin ja maisterin arvonsa. Hän sai myös sävellysopetusta Luigi Dallapiccolalta Berkshire Music Centerissä. Perry sai kaksi Guggenheim-stipendiä ja Boulanger Grand Prix'n. Hän pääsi opiskelemaan vuosiksi 1952–1957 Dallapiccolan johdolla Firenzeen ja Nadia Boulangerin johdolla Pariisiin. Lisäksi hän sai orkesterinjohdon opetusta Accademia Musicale Chigianassa.[1] Perry palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1959, ja New Yorkissa kantaesitettiin hänen teoksensa Requiem for Orchestra.[2]
Perryn varhainen tyyli oli konservatiivinen.[2] Osaa hänen tuotannostaan on luonnehdittu uusklassistiseksi, mutta hän alkoi hyödyntää monia 1900-luvun sävellystekniikoita[1], kuten sarjallisuutta. Perry sai kansainvälistä huomiota teoksellaan Stabat Mater (sopraanolle ja jousiorkesterille, 1951), josta tuli hänen esitetyin teoksensa hänen omana elinaikanaan. Samoin hänelle toi julkisuutta sävellys Short Piece for Orchestra (1952). Perryn kolmesta oopperasta ensimmäinen oli yksinäytöksinen The Cask of Amontillado, joka esitettiin Columbian yliopistossa vuonna 1954. Perry toimi varhaisella urallaan myös ammattimaisena laulajana, mutta luopui tästä vuonna 1953 keskittyäkseen säveltämiseen.[2] Lisäksi Perry kuului Florida Agricultural and Mechanical Universityn musiikkihenkilökuntaan[1] ja hoiti 1960-luvulla ranskan ja saksan kielten opettajan sijaisuuksia Akronin kouluissa. Hän teki myös kirjallista työtä muun muassa kääntämällä 78 afrikkalaista eläinsatua englannista italiaksi.[2]
1960-luvulla Perry saavutti kriittistä suosiota muiden muassa New Yorkin filharmonikkojen esittämillä teoksillaan. Hänelle myönnettiin National Institute of Arts and Lettersin palkinto vuonna 1964.[3] Perry vammautui vuonna 1970 aivoverenkiertohäiriön takia. Hän kärsi oikeanpuoleisesta halvauksesta ja menetti puhekykynsä, mutta jatkoi säveltämistä työskentelyn huomattavasta vaikeutumisesta huolimatta. Hänen kolmestatoista sinfoniastaan viimeiset ovat sairastumisen jälkeiseltä ajalta.[2] Afroamerikkalaisuus vaikutti Perryn tuotantoon, ja esimerkiksi teos A Suite Symphony (1976) sisältää rock'n'rollin ja R&B-musiikin aineksia.[3] Perryn viimeinen tiedossa oleva teos on tenorille ja sähköbasson sisältävälle kamarikokoonpanolle sävelletty lyhyt Bicentennial Reflections (1977). Perry kuoli 55-vuotiaana sydäninfarktiin. Monet hänen teoksistaan ovat kadonneet tai säilyneet vain käsikirjoituksina.[2]