Jules Michelet

Jules Michelet (21. elokuuta 17989. helmikuuta 1874) oli ranskalainen historioitsija, joka on parhaiten tunnettu teoksestaan Histoire de France (Ranskan historia). Michelet oli ensimmäinen ihminen, joka käytti termiä renessanssi.[1][2][3]

Jules Michelet
Jules Micheletin muotokuva
Jules Micheletin muotokuva
Henkilötiedot
Syntynyt
Pariisi
Kuollut
Hyères
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

ElämäMuokkaa

Michelet oli kirjanpainajan lapsi, joka sai koulutusta. Michelet pärjäsi hyvin koulussa ja 29 vuoden ikäisenä hän alkoi opettaa historiaa ja filosofiaa Ecole normale superieuressa vuonna 1827. Hän oli jo tässä vaiheessa julkaissut käännöksen Giambattista Vicon Scienza nuova (Uusi historia) teoksesta.[1][3] Tämän jälkeen Michelet omistautui keskiajan tutkimiseen ja hänen ensimmäiset kirjoituksensa Ranskan historiasta koskivatkin juuri keskiaikaa. Tämän jälkeen Michelet liittyi Collège de Francen henkilöstöön vuonna 1838, hänen kirjoituksistaan tuli liberaalimpia ja enemmän nykyaikaisiin ongelmiin suuntautuvia. Kollega Edgar Quinetin kanssa tehty kirja jesuiittoja vastaan herätti kirkon huomion.[1] Lisäksi Michelet huomasi orjuutta teollisuusyhteiskunnassa, jota vuonna 1846 ilmestynyt kirja Le Peuple koski. Täten Michelet ja muut aikakauden kirjoittajat liittyivät Ranskan vallankumoukseen rohkaistuina kasvavasta vallankumouksellisesta hengestä. Micheletin seitsemänosainen kirjasarja Histoire de la Révolution française havainnollistaa hänen kuuluisan konseptinsa historiasta spontaanien kokonaisuuksien ylösnousemuksena.[1] Vallankumouksen (1848) epäonnistuminen, Louis-Napoleonin kapina (1851) ja toisen keisarikunnan julistus (1852) syvällisesti häiriinnyttivät Micheletiä.[1] Vaikka Micheletiä ei pakotettu maanpakoon, hän vietti seuraavan vuoden Italiassa. Kuluneenaselvennä ankarasta työstä ja masentuneena historiallisista tapahtumista Michelet löysi uuden valon rakkaudesta, kun hän rakastui 20-vuotiaaseen Atanaïs Mialarettiin. Inspiroituneena Atanaïsin rakkaudesta luontoon, Michelet kirjoitti neljä runollista tutkintoa luonnosta: Lintu (1856), Hyönteinen (1857), Meri (1861) ja Vuori (1867).[1][3] Näiden jälkeen julkaistiin vielä kaksi teosta La Sorcière, joka kertoi keskiaikaisesta noidasta ja La Bible de l'humanité, joka koski maailman uskontoja ja sisälsi hyökkäyksen kirkkoa kohtaan.[1] Michelet sai suurimman teoksensa Histoire de France valmiiksi vuonna 1867. Vuonna 1870 Ranskan–Saksan sota syttyi ja Micheletin ihanteellisuus ja illuusiot Saksaa kohtaan tuhoutuivat.[3]

KuolemaMuokkaa

Michelet kuoli Ranskan Hyeresissä 75-vuotiaana sydänkohtaukseen.[1]

Kuoleman jälkeenMuokkaa

Micheletin kuoleman jälkeen hänen leskensä väärensi hänen päiväkirjansa ja niitten julkistus kokonaisuudessaan aloitettiin vuonna 1959.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Jules Michelet biography.yourdictionary.com. Viitattu 15.12.2020.
  2. Jules Michelet Google Arts & Culture. Viitattu 15.12.2020.
  3. a b c d e Jules Michelet | French historian Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.12.2020. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa