Jukka Jarvola
Jukka Niilo Akseli Jarvola (21. kesäkuuta 1940 – 16. toukokuuta 1997 Helsinki)[1][2] oli suomalainen säveltäjä, muusikko ja musiikkipedagogi, joka oli erikoistunut lastenmusiikkiin.
Jukka Jarvola opetti Sibelius-Akatemiassa[3] ja toimi musiikinopettajana Espoon Leppävaarassa, jossa hänen oppilaanaan oli muun muassa säveltäjä Jukka Linkola.[4]
Jarvolan kymmenistä lastenlauluista ehkä tunnetuimpia ovat ”Täti Monika” ja ”Krokotiili Herbertti”. Lastenmusiikin lisäksi Jarvola sävelsi muutamia lauluja Ritva Oksaselle (mm. ”Elämän sirkus”), Seija Simolalle ja Susanna Haavistolle.[5] Vuonna 1983 Jarvola sovitti Vesa-Matti Loirin albumin Täällä Pohjantähden alla.[6]
Jarvola teki musiikin muutamiin Mainos-TV:n televisio-ohjelmiin sekä teatterimusiikkia muun muassa näytelmiin Sain yskän (kirj. Jukka Lindfors, 1970), Maailman vanhin puu (kirj. Simo Ojanen, 1979) ja Taikuri Oz (Frank L. Baum, dramatisointi Matti Nieminen, 1992).[7][2]
Jarvola menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen kotonaan Helsingissä 56-vuotiaana.[1]
Julkaisuja
muokkaa- Musiikki 1–2, Peruskoulun ensimmäisen ja toisen luokan musiikkikirja, yhdessä Anna-Kaarina Kiviniemen kanssa, Otava 1977.
- Musiikki 5–6, Peruskoulun viidennen ja kuudennen luokan musiikkikirja, yhdessä Ahti Sonnisen ja Martti Räisäsen kanssa, Otava 1977.
- Vapaasti pianolla, WSOY 1994. ISBN 951-0-19343-7.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Ahlfors, Bengt: Musiikinopettaja Jukka Jarvola – Teatteriohjaaja, joka sai epämusiikaalisetkin laulamaan Helsingin Sanomat. 24.5.1997. Viitattu 21.5.2023.
- ↑ a b Jukka Jarvola Elonetissä.
- ↑ Pianokoulu Leena Lehtosen historiaa, Pianokoulu Leena Lehtonen, viitattu 15.3.2015.
- ↑ Koski, Mikko-Oskari: Musiikin pitää puhutella kuulijaansa heti. Sulasol, 2012, nro 1. Helsinki: SULASOL, Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto r.y.. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.5.2024. Arkistoitu 24.9.2015.
- ↑ Tekijähakutulos Jukka Jarvola, fono.fi, viitattu 15.3.2015.
- ↑ Vesa-Matti Loiri / Jukka Jarvola – Täällä Pohjantähden Alla, Discogs.com, viitattu 15.3.2015.
- ↑ Jukka Jarvola, Näytelmät.fi, viitattu 15.3.2015.