Juho Sattuma

Juho Väinö Grönqvist myöh. Sattuma (16. toukokuuta 1898 Leppävirta12. tammikuuta 1966) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa Saksassa saanut jääkäri.[1][2]

Perhe ja opinnotMuokkaa

Sattuman vanhemmat olivat leipuri Heikki Emil Grönqvist ja Amanda Tolonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna vasta 1925 Margit Alice Lindforsin kanssa. Sattuma kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1921. Sotilaskoulutusta hän sai jääkätialiupseereille järjestetyillä aktiiviupseerikursseilla Kadettikoulussa vuonna 1920 ja Taistelukoulun joukkueenjohtajakurssilla vuonna 1930.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania.

Grönqvist liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 29. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 3. komppaniaan 5. joulukuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen hänet siirrettiin 23. syyskuuta 1917 alkaen pioneerikomppaniaan. Hän osallistui Libaussa vuonna 1917 järjestetyille rautatienrakennuskursseille.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Sattuma astui 11. helmikuuta 1918 Suomen armeijan palvelukseen Saksassa, ensin vannottuaan valan Suomen valtiolle ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksensa Suomen armeijalle. Tässä tilaisuudessa hänet ylennettiin aliupseeriksi. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan ) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Vaasasta hänet sijoitettiin Suomen Valkoiseen armeijaan aluksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 25. maaliskuuta 1918 Kuolajärven pataljoonan 2. komppaniaan. Kuolajärven pataljoonassa hän toimi joukkueenjohtajana ja otti osaa taisteluihin Kivisalmella ja Kilislammella.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Sattuma palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana Lapin I rajavartiopataljoonan ja Lapin ryhmän II pataljoonan 2. komppaniassa. Hänet siirrettiin 15. tammikuuta 1919 alkaen Itämeren jalkaväkirykmentti 1:een. Armeijasta hän erosi 26. syyskuuta 1919, mutta jatkoi vielä Humppilan suojeluskunnan paikallispäällikkönä, johon tehtävään hän oli ryhtynyt 26. helmikuuta 1919 vielä 15. lokakuuta 1919 saakka, jolloin hänet määrättiin Suojeluskuntain päällystökoulun vääpeliksi. Päällystökoulusta hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1920 toimistoupseeriksi Yleisesikunnan liikekannallepano-osastolle. Tänä aikana hän vaihtoi sukunimensä Sattumaksi vuoden 1922 aikana. Seuraavaksi hänet siirrettiin 30. kesäkuuta 1925 alkaen nuoremmaksi upseeriksi Autopataljoonaan ja edelleen 11. huhtikuuta 1929 alkaen Helsingin komennuskomppaniaan. Edellä mainituissa yksiköissä hän hoiti adjutantin ja ajoittain komppanianpäällikön tehtäviä. Sattuma erosi armeijasta toistamiseen 13. helmikuuta 1932 ja työskenteli sen jälkeen toimitusjohtajana perustamassaan liike. ja mainostoimistossa.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Sattuma osallistui talvisotaan talousupseerina 7. Asevarikko-osastossa. Välirauhan aikana hän jatkoi samassa tehtävässä, kunnes jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi Mäntän Harjoituskeskuksen Huoltokomppaniaan. Myöhemmin vuonna 1941 hänet siirrettiin Täydennysosaston päälliköksi Juvalle. Myöhemmin hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi 89. Perävaunuautokomppaniaan, josta hänet siirrettiin toimistoupseeriksi Helsingin suojeluskuntapiirin Liikennetoimistoon, missä hän palveli vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet kotiutettiin. Hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaahan.[2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975