Juho Linnainmaa
Sulho Johannes (Juho) Linnainmaa, sukunimi aik. Galenius (30. heinäkuuta 1883 Luvia – 16. kesäkuuta 1922 Helsinki) oli suomalainen toimittaja. Hän toimi viimeksi Iltalehden toimitussihteerinä ja kirjoitti pakinoita nimimerkillä Jouni.[1][2][3]
Juho Linnainmaan vanhemmat olivat suutari Juho Galenius ja Kaisa Rosendahl. Hän pääsi ylioppilaaksi Porin lyseosta 1904. Linnainmaa harjoitti teologian ja filologian opintoja Helsingin yliopistossa ja oli mukana kansanvalistustoiminnassa toimien puhujana eri tilaisuuksissa sekä oli mukana seuranäyttämötoiminnassa.[1][2]
Linnainmaa siirtyi lehtialalle vuoden 1910 tienoilla. Hän oli toisena toimittajana Vaasassa ilmestyneessä Pohjanmaa-lehdessä ja sen jälkeen Rauman Lehden päätoimittajana 1912–1914. Linnainmaa siirtyi Sanomalehtien Tietotoimiston palvelukseen vähän ennen Suomen sisällissotaa ja oli työssä ensin Viipurissa ja sitten Helsingissä. Vuonna 1918 Linnainmaa liittyi Uusi Päivä-lehden toimitukseen ja tämän lehden lopettamisen jälkeen hän oli Iltalehden toimitussihteerinä.[2]
Linnainmaa joutui henkirikoksen uhriksi asunnossaan Helsingissä aamuyöllä 16. kesäkuuta 1922. Tekijä 24-vuotias Yrjö Gabriel Pöyhönen oli vieraillut samassa talossa asuneen morsiamensa luona ja Linnainmaa saattoi tuntea hänet ulkonäöltä. Linnainmaa tapasi hänet kello yhden aikaan yöllä luultavasti talon portaikossa ja he olivat menneet yhdessä sisään käyden Linnainmaan asunnossa. Humalassa ollut Pöyhönen pyrki sitten sisään viidennessä kerroksessa asuneen morsiamensa asuntoon mutta häntä ei päästetty sinne. Hän yritti sitten päästä pariin muuhunkin portaikon asuntoon siinä onnistumatta. Kello puoli kolmen aikaan kuultiin melua Linnainmaan asunnosta ja pian Linnainmaa hyppäsi vertavuotavana ulos asuntonsa ikkunasta pihamaalle. Pöyhönen poistui talosta ja vertavuotava Linnainmaa palasi sisälle mutta lyyhistyi maahan kolmannessa kerroksessa soitettuaan erään asunnon ovikelloa. Hänet toimitettiin Marian sairaalaan mutta hän kuoli matkalla sinne.[4]
Pöyhönen tuomittiin 31. elokuuta 1922 Helsingin raastuvanoikeudessa 8 vuoden kuritushuonerangaistukseen.[5] Vapauduttuaan hän ryösti vappuyönä 1930 Kaisaniemankadulla liikemies Ungerstamilta kellon ja lompakon yhdessä erään toisen miehen kanssa. Molemmat tuomittiin ryöstöstä neljän vuoden kuritushuonerangaistukseen.[6][7]
Juho Linnainmaa on haudattu Malmin hautausmaalle.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1904, matrikkelinumero 29066 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Toimittaja J. Linnainmaa, Iltalehti, 16.06.1922, nro 136, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Pakinoitsijoitamme, Iltalehti, 02.01.1929, nro 1, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Toimittaja J. Linnainmaan kuolema. Poliisikuulustelu päättynyt, Aamulehti, 26.06.1922, nro 143, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Toimittaja J. Linnainmaan tappo, Iltalehti, 01.09.1922, nro 201, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Lassonheittäjiä pidätetty, Hämeen Sanomat, 28.05.1930, nro 121, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Lassoryöstäjiä tuomittu, Helsingin Sanomat, 21.08.1930, nro 223, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ BillionGraves : Sulho Johannes Linnainmaa