Avaa päävalikko

Juha Tapio Järveläinen (17. heinäkuuta 1932 Helsinki8. kesäkuuta 2015 Lapinlahti[1]) oli suomalainen taiteilija.

Järveläinen opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa 1950–1954 ja Aukusti Tuhkan kurssiateljeessa 1959–1960. Vuonna 1954 hän teki opintomatkan Eurooppaan, Italiaan ja Ranskaan.[2]

Järveläinen toimi Savon Sanomien nurkkavitsien kuvittajana 1947–1949. Tilaajana oli Simo Puupponen eli pakinoitsija Aapeli. Samoihin aikoihin hän voitti ABC-piirustuskoulun piirustuskilpailun piirustuksellaan Ajurit. Kuopion ajoilta periytyi myös läheinen ystävyys akateemikko Rauni Mollbergin kanssa, jonka ensimmäisen teatteriohjauksen Järveläinen lavasti.[3]

Opintojensa jälkeen hän kuului taiteilijaryhmään "Nuoret graafikot", jonka muita jäseniä olivat muun muassa Lauri Ahlgrén, Anita Ermala, Simo Hannula, Pentti Kaskipuro ja Gunnar Pohjola.[4] Järveläisen retrospektiivinen näyttely Hämeenlinnan taidemuseossa 1994 muodostui ryhmän uudelleenkohtaamiseksi. Ryhmän opettaja ja innoittaja oli Aukusti Tuhka, jonka vaikutus Järveläisen työhön oli merkittävä.[5] Grafiikan lisäksi Järveläisen varhaiskauden töistä on keskeinen Siilinjärvellä sijaitsevan Toivalan metsäkoulun tiloissa oleva seinämaalaus Toukokuu, josta Sakari Saarikivi kirjoitti kiittävän arvostelun.

Järveläinen avioitui 1959 taiteilija Anita Ermalan kanssa.[6] He saivat kaksi poikaa.

Toimittuaan taideopettajana Kuopiossa sekä Espoon työväenopistossa Järveläinen valittiin Suomen Pankkiin perustettuun taiteilijan virkaan useista virkaa hakeneista eturivin taiteilijoista. Hän työskenteli tässä virassa vuosina 1967–1969. Työ sisälsi postimerkkien ja rahojen suunnitteluja sekä julkisia muotokuvia. Järveläisen suunnittelema Z. Topeliuksen juhlamerkki valittiin yleisöäänestyksessä Suomen kauneimmaksi postimerkiksi. Merkittävä työ tältä kaudelta on J. V. Snellmanin muotokuva.[7]

Järveläinen siirtyi Suomen Pankista Lahden taideteollisuusoppilaitokseen, jossa hän opetti grafiikkaa 1968–1970. Hänen näiden tehtävien jälkeinen työskentelynsä sisälsi muotokuvia, kirjankuvituksia ja piirustuksia. Toimiessaan aktiivisesti Ars Hämeen piirissä vuosina 1992–2002 Järveläinen korosti erityisesti piirrostaiteen merkitystä.[8] Viimeiset kymmenen vuottaan Järveläinen eli Lapinlahdella. Hänen viimeinen retrospektiivinen näyttelynsä oli esillä Lapinlahden taidemuseossa vuonna 2002.[9]

Järveläisen varhaistuotantoon vaikutti kotimaisten opettajien ja taidehistoriallisten vaikutteiden ohella Wassily Kandinskyn ajattelu sekä Georges Seuratin samanaikaisten valöörikontrastien menetelmä. Keskityttyään piirrostyöhön hän mainitsi vaikuttajiksi Alberto Giacomettin ja Giorgio Morandin.[10]

LähteetMuokkaa

  • Juha Järveläinen, Taiteilijamatrikkeli
  • Tatu Ollikainen, Juhan ateljeessa, Halosen museosäätiö 2008
  • Variaatioita. Juha Järveläisen piirustuksia. Hämeenlinnan taidemuseo 1994

ViitteetMuokkaa

  1. Juha Järveläisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
  2. Suomen kuvataiteilijamatrikkeli 2004
  3. Tatu Ollikainen, Juha Järveläisen Curriculum vitae, teoksessa Juhan Ateljeessa 2008, ss. 73–81.
  4. Ars. Suomen Taide 6, s. 130. Suomen Taiteen vuosikirja 1953–54.
  5. Aukusti Tuhka, Gummerus 1995, s. 70.
  6. Anita Ermala, Eemil.fi Yläsavolaiset kuvataiteilijat
  7. Pappismunkki Arseni, Keskusteluja ja mietiskelyjä mielenmaisemassa, teoksessa Variaatioita; Tatu Ollikainen, Juha Järveläisen curriculum vitae Juhan Ateljeessa.
  8. Taiteilijan muotokuva, Hämeenlinnan taiteilijaseura 50 v, Karisto 1998.
  9. Tatu Ollikainen, Juha Järveläisen Curriculum vitae, teoksessa Juhan Ateljeessa.
  10. Petri Järveläinen, Huomautuksia viivan filosofiasta, teoksessa Variaatioita; Tatu Ollikainen, Juhan ateljeessa.

Aiheesta muuallaMuokkaa