Juan Belmonte
Juan Belmonte (14. huhtikuuta 1892 – 8. huhtikuuta 1962) oli kuuluisa espanjalainen matadori eli härkätaistelija.
Belmonte syntyi Trianassa, lähellä Sevillaa, ja aloitti härkätaistelut jo 10-vuotiaana 1908. Hän kuului lasten härkätaisteluryhmään nimeltään Los Niños Sevillanos. Hän tappoi ensimmäisen härkänsä 1910, missä yhteydessä hän aloitti oman, ainutlaatuisen härkätaistelutyylinsä kehittämisen. Hän seisoi pystyasennossa aivan paikallaan viimeiseen asti eikä pelännyt sarvia niin kuin muut taistelijat. Tämä tyyli aiheutti Belmontelle lukuisia vammoja.
Belmonten kilpailija José Goméz (Joselito) kehitti härkätaistelua Belmonten kanssa vuoteen 1920 asti, jolloin hän menehtyi härän runtelemana.[1] Belmonte jäi yksin kehittämään härkätaistelua, jonka suosio oli huipussaan hänen jäädessään eläkkeelle. Hän saavutti urallaan ennätykselliset 109 taistelua, jonka on pystynyt rikkomaan vain Manuel Benítez Pérez ("El Cordobés") vuonna 1965.
Uransa jälkeen hän kirjoitti Manuel Chaves Nogalesin kanssa omaelämäkerran Juan Belmonte, matador de toros: su vida y sus hazañas, joka käännettiin myös englanniksi. Hän oli myös Ernest Hemingwayn hyvä ystävä ja onkin hänen kahdessa kirjassaan (Ja aurinko nousee ja Kuolema iltapäivällä) sivuhahmona. Belmonte teki itsemurhan Hemingwayn tavoin ampumalla itsensä.
Lähteet muokkaa
- ↑ The One Who Lived. Sports Illustrated, 15.8.1955, viitattu 25.9.2017, arkistoitu: Wayback Machineen
