Jouko Viljo Rämö (2. heinäkuuta 1911 Muolaa17. heinäkuuta 1990 Imatra) oli suomalainen yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]

Rämön vanhemmat olivat seppä, metallimies Ville Rämö ja emäntä Matilda Juhontytär Jyvonen ja puoliso vuodesta 1934 Helmi Ovaska. Rämö perusti vuonna 1935 veljiensä kanssa konepajan Äyräpään Vuosalmeen, erityisesti maatalous- ja huopatehdaskoneiden valmistusta ja korjausta varten. Talvi- ja jatkosodan aikana yritys korjasi armeijan tarpeisiin aseita ja autoja, vaikka Rämö olikin itse rintamapalveluksessa. Talvisodan jälkeen Kausalaan siirtynyt yritys rakensi välirauhan aikana uudet tilat Äyräpäähän, mutta joutui siirtymään sieltä Noormarkun kautta Imatralle. Yhteistyö Ovakon terästehtaan kanssa osoittautui tärkeäksi, joskin yrityksen liiketoiminta laajeni sekä sisaryritysten että monien asiakkuuksien kautta muutenkin nopeasti. Yritys valmisti muun muassa betoniteräsverkkoja, rautatielaitteita ja muita metalliteollisuustuotteita sekä tarjosi kunnossapito- ja huoltopalveluita. Vienti Neuvostoliittoon avautui Svetogorskin ja Kostamuksen alihankintatöillä. Rämö, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen 1979, osallistui yrityksen toimintaan kuolemaansa saakka. Hän oli aktiivinen myös alansa järjestö- ja yhteistyössä.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Jouko Rämö Biografiasampo. Viitattu 26.11.2021.

Aiheesta muualla muokkaa