Joseph Maria Olbrich
Joseph Maria Olbrich (22. joulukuuta 1867–8. elokuuta 1908) oli itävaltalainen jugendia edustanut arkkitehti[1] ja professori Darmstadtissa vuodesta 1899. Olbrich pyrki arkkitehtuurissaan vapauteen vanhoista tyyleistä sekä konstruktiivisuuteen.[2] Hän oli Otto Wagnerin oppilaista kuuluisin ja työskenteli yhdessä tämän kanssa 1890-luvulla. Olbrichista tuli kohta Wienin sesessionistisen arkkitehtipiirin johtaja. Yksi hänen päätöistään on hänen vuonna 1898 Sezessionille suunnittelemansa näyttelyrakennus. Vuonna 1899 hän siirtyi suurherttua Ernst Ludvigin toiveesta Olbrichin Darmstadtiin Mathildenhöhen taiteilijasiirtokunnan johtajaksi ja suunnittelijaksi. Useimmat siirtokunnan rakennukset toteutettiin Olbrichin piirustusten perusteella.[1] Tässä asemassa Olbrich saavuttikin suurimman maineensa[3]. Asuintaloissa Olbrich yhdisteli englantilaista kaupunkiarkkitehtuuria ja mannermaista jugendia[4]. Vaikka Olbrich oli kenties wieniläisen jugendtyylin taiteellisesti lahjakkain edustaja[5], 1900-vuosikymmenen puolivälissä hän ryhtyi suunnittelemaan aiempaa funktionalistisempia, ajan klassisoivaan, jugendin vastaiseen virtaukseen liittyviä rakennuksia[1].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Kodin suuri tietosanakirja, osa 10 vuodelta 1979, s. 98
- ↑ Iso Tietosanakirja, osa 9 vuodelta 1935, s. 602
- ↑ Tietosanakirja, osa 6 vuodelta 1914, s 1492
- ↑ Factum, osa 5, s. 296. Espoo: Weilin & Göös, 2004. ISBN 951-35-6644-7.
- ↑ Facta, osa 6, s. 1026. 8. p.. Porvoo Helsinki: WSOY: Tietosanakirja, 1976. ISBN 951-0-01486-9.
