Joseph Caillaux

Joseph Caillaux
Ranskan pääministeri
	27. kesäkuuta 1911–11. tammikuuta 1912
Presidentti	Armand Fallières
Edeltäjä	Ernest Monis
Seuraaja	Raymond Poincaré
Henkilötiedot
Syntynyt	30. maaliskuuta 1863; Le Mans, Ranska
Kuollut	21. marraskuuta 1944 (81 vuotta); Mamers, Ranska
Tiedot
Puolue	Radikaalipuolue
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Joseph Caillaux (30. maaliskuuta 1863 – 21./22. marraskuuta 1944) oli ranskalainen poliitikko ja merkittävä hahmo kolmannen tasavallan aikana. Hän oli radikaalipuolueen johtaja ja vuosina 1911–1912 pääministeri. Pääministeriaikanaan hän harjoitti sovinnollista politiikka Saksan suhteen. Hänen maltillinen politiikkansa auttoi rauhan ylläpitämisessä Marokon kriisin aikana 1911^lähde?. Hän joutui kuitenkin painostuksen vuoksi eroamaan pääministerin tehtävästä. Hänen yleinen rauhanpyrkimyksiä korostava suhtautumisensa herätti niin paljon vastustusta, että hänet tuomittiin myöhemmin ensimmäisen maailmansodan jälkeen vankilaan, koska hänen katsottiin syyllistyneen "vahingon aiheuttamiseen valtion ulkoiselle turvallisuudelle".^[1]

Päätoimittajan ampuminen muokkaa

Ranskalaisen lehden Le Petit Journalin kannessa ollut piirroskuva esittää Henriette Caillaux'ta ampumassa Le Figaron päätoimittajan Gaston Calmetten.

Italian Pariisin-suurlähettiläs järjesti 16. maaliskuuta 1914 Ranskan presidentille Raymond Poincarélle juhlat. Sinne oli kutsuttu puolisonsa Henriette Caillaux'n kanssa myös tuolloinen valtiovarainministeri Caillaux. Kun Caillauxit olivat vaunuissa kulkemassa oikeistolaisen Le Figaro -sanomalehden päätoimituksen ohi, rouva Caillaux nousi vaunuista ja pyysi päästä lehden päätoimittajan Gaston Calmetten puheille.^[2]

Kesken keskustelun rouva Caillaux ampui päätoimittajan. Ampumisen syy oli selvä. Caillaux oli radikaali sosialisti ja ajoi Ranskaan progressiivista verotusta. Myös tämän maltillinen ja pasifistinen politiikka pääministerivuosinaan 1911–1912 Marokon kriisin aikana, jolloin Saksan sotalaivat piirittivät Ranskan linnoitusta Agadirissa, oli suututtanut Ranskan porvaristoa, joka vastusti tätä sekä progressiivisen verotuksen tuloa maahan.^[2]

Le Figaro ryhtyi mustamaalaamaan Caillaux'n mainetta mutta ei pystynyt todistamaan syytöksiä ja joutui perumaan ne. Calmette oli kuitenkin saanut käsiinsä kirjeitä, joita herra Caillaux oli kirjoittanut vaimolleen. Le Figaro oli päättänyt julkaista kirjeet samana päivänä, ja rouva Caillaux vaati kirjeitä takaisin. Kun Calmette ei suostunut, rouva Caillaux ampui hänet. Rouva Caillaux tuomittiin vankeuteen murhasta, mutta hänet armahdettiin.^[3]^{lähde tarkemmin?}

Lähteet muokkaa

↑ Who's Who in First World War firstworldwar.com. 2001. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)
↑ ^a ^b Vuosisatamme Kronikka, s. 167. Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-2893-X<.
↑ Berenson, Edward The Trial of Madame Caillaux (Univ. of California Press: Oxford, 1992)

Aiheesta muualla muokkaa

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joseph Caillaux Wikimedia Commonsissa

[1] Who's Who in First World War firstworldwar.com. 2001. Viitattu 11.2.2009. (englanniksi)

[VK167-2] Vuosisatamme Kronikka, s. 167. Ministerin vaimo tappaa päätoimittajan. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-2893-X<.

[3] Berenson, Edward The Trial of Madame Caillaux (Univ. of California Press: Oxford, 1992)

[1]

[2]

[3]