Jonathan Duplissy

ranskalainen ilmakehäfyysikko Helsingin yliopiston Fysiikan tutkimuslaitoksella ja Ilmakehätieteiden tutkimuskeskuksessa (INAR)

Jonathan Duplissy (s. 21. helmikuuta 1980) on ranskalainen ilmakehää tutkiva fyysikko (Ph.D.), joka työskentelee vanhempana tutkijana Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella.[1] Hän on tunnettu muun muassa CERNissä toteutetusta, 19 instituutin yhteisistä CLOUD-pilvikammiokokeista.[1] Duplissy on maailman viitatuimpia tutkijoita alallaan.[2][3]

Jonathan Duplissy
Henkilötiedot
Syntynyt21. helmikuuta 1980 (ikä 44)
Kansalaisuus ranskalainen
Ammatti ilmakehätieteilijä, fyysikko
Koulutus ja ura
Tutkinnot Université Blaise-Pascal (Clermont-Ferrand II: M.Sc. 2004), ETH Zürich (Ph.D. 2008)
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue ilmakehän aerosolit
Tunnetut työt CLOUD-pilvikammiokokeet, Highly Cited Researcher (2018, 2019)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Duplissy on valmistunut fysiikan maisteriksi (M.Sc. 2004) ranskalaisesta Université Blaise-Pascalista (Clermont-Ferrand II) -yliopistosta (joka 2017 lähtien on nimeltään Université Clermont-Auvergne[4]). Filosofian tohtoriksi hän väitteli sveitsiläisessä ETH Zürichissä (2008).[1][5] Hänen englanninkielinen väitöskirjatutkimuksensa (2008) käsittelee sekundääristen orgaanisten aerosolihiukkasten (SOA) hygroskooppisia ominaisuuksia. Työssä keskitytään erityisesti luontaisesti kasveista ilmakehään erittyvään isopreeniin ja sen SOA-reaktiotuotteisiin. Isopreenin hapettumistuotteita on havaittu ilmakehässä, ja osa näistä yhdisteistä voi toimia pilvipisaroiden tiivistymisytiminä. Osana väitöstutkimustaan Duplissy kehitti aiempaa parempaa mittaustekniikkaa rakentamalla HTDMA-analysaattorin (hygroscopicity tandem differential mobility analyzer) aerosolihiukkasten hygroskooppisuuden tutkimiseen. Väitöskirja oli otsikoitu Hygroscopic Properties of Secondary Organic Aerosols.[5] Hän on ollut Helsingin yliopiston ilmakehätieteen dosentti vuodesta 2019[6].

Tohtoritutkintonsa jälkeen Duplissy on työskennellyt tutkijana Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa (CERN) Sveitsissä ja Helsingin yliopistossa.[2][1] Hän on tunnettu muun muassa CERNissä toteutetusta, 19 instituutin yhteisestä kosmisen säteilyn ja ilmakehän aerosolien välistä yhteyttä tutkivista CLOUD-pilvikammiokokeista[7][8] sekä aerosolien mittauksista todellisessa ilmakehässä. Useat Duplissyn ja hänen työtoveriensa yhdessä saavuttamat tutkimustulokset on julkaistu tieteen arvostetuimmissa aikakaussarjoissa (kuten Nature, Science ja PNAS).[2][9][10][11][12][13]

Duplissy nousi syksyllä 2018 viitatuimpien tutkijoiden joukkoon geotieteiden alalta ja marraskuussa 2019 tieteenalat ylittävän tutkimuskentän aihepiiristä (Highly Cited Researchers, luokka Cross-Field).[2][3] Tunnustus pohjautuu analyytikkayritys Clarivaten ylläpitämään Web of Science -julkaisutietokantaan.[3][14] Marraskuussa 2019 julkaistuun luetteloon oli valittu yhteensä noin 6 200 tutkijaa, joista 3 700 oli ryhmitelty johonkin 21:stä selvityksessä mukana olleesta tieteenalaryhmästä ja 2 500 oli poikkitieteellisten aihepiirien tutkijoita. He kaikki kuuluvat tieteenalaryhmässään viitatuimman prosentin joukkoon kaikista julkaisutietokannassa mukana olevista alan tutkijoista.[14]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Arkistoitu kopioCERN Profiles: Jonathan Duplissy (EP/UFT) Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus (CERN), cern.ch. Arkistoitu 1.1.2019. Viitattu 23.1.2019. (englanniksi)
  2. a b c d Jonathan Duplissy. Highly cited, Postdoctoral Fellow - Dept. of Physics, University of Helsinki publons.com. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  3. a b c 2019 Highly Cited Researchers (2019 Viitatuimmat tieteilijät. Kirjoittamalla hakukenttään "Region" maanimi "Finland" voi hakea koti- tai toiselta organisaatioltaan Suomessa työskentelevät tieteilijät) Clarivate Analytics, clarivate.com. Arkistoitu 21.11.2019. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  4. Camille Stromboni: Les universités clermontoises optent pour la fusion letudiant.fr. 19.9.2013. Viitattu 23.1.2019. (ranskaksi)
  5. a b Jonathan Duplissy: Hygroscopic Properties of Secondary Organic Aerosols (pdf) (väitöskirjan alkulehdet ja tiivistelmä; väitöskirja ETH Zürich -korkeakoululle) 2008. Zürich: ethz.ch. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  6. Kanslerin päätökset – Helsingin yliopisto helsinki.fi. 6.3.2019. Viitattu 10.2.2020.
  7. Antti Onnela & Jonathan Duplissy: The construction and the first run of the CLOUD experiment (pdf) (Presentation at the DT Science-Techno Tea meeting) 12.5.2010. CERN, cern.ch. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  8. Clouds in a jar (maksumuuri (tilaajille)) The Economist, economist.com. 27.8.2011. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  9. Jasper Kirkby et al.: Role of sulphuric acid, ammonia and galactic cosmic rays in atmospheric aerosol nucleation (abstrakti, kokojulkaisu esimerkiksi tiedekirjastojen kautta) Nature, 476: 429–433. 24.8.2011. Nature, nature.com. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  10. Jasmin Tröstl et al.: The role of low-volatility organic compounds in initial particle growth in the atmosphere Nature, 533: 527–531. 2016. nature.com. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  11. J. L. Jiménez et al.: Evolution of organic aerosols in the atmosphere Science 326, 1525-1529. 2009. Science, sciencemag.org. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  12. Markku Kulmala et al.: Direct Observations of Atmospheric Aerosol Nucleation Science 339 (6122): 943-946; DOI: 10.1126/science.1227385. 22.2.2013. Science, sciencemag.org. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  13. Eimear M. Dunne et al.: Global atmospheric particle formation from CERN CLOUD measurements Science, 354 (6316): 1119-1124; DOI: 10.1126/science.aaf2649. 2.12.2016. Science, sciencemag.org. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  14. a b Highly Cited Researchers - Methodology (Viitatuimmat tieteilijät. metodiikka) Clarivate Analytics, clarivate.com. Arkistoitu 19.11.2019. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa