John McKinley
John McKinley (1. toukokuuta 1780 Culpeper County, Virginia – 19. heinäkuuta 1852 Lexington, Kentucky) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja lakimies. Hän edusti Alabaman osavaltiota senaatissa ja toimi korkeimman oikeuden tuomarina vuosina 1837–1852.[1]
McKinley opiskeli lakia ja aloitti uransa Kentuckyssa, johon perhe oli muuttanut pian hänen syntymänsä jälkeen. Muutettuaan Alabamaan hän lähti mukaan osavaltion politiikkaan, ja vuonna 1826 hänet valittiin senaattiin. Neljä vuotta myöhemmin hän hävisi senaatin vaalit ja palasi Alabaman osavaltion parlamenttiin. Hän voitti paikan senaatissa taas vuonna 1837 mutta erosi heti, sillä presidentti Martin Van Buren nimitti hänet korkeimpaan oikeuteen. McKinleyllä ei ollut edeltäjää, sillä kongressi oli juuri nostanut tuomarien määrää seitsemästä yhdeksään, ja McKinley sai yhdeksännen paikan.[1] (Kahdeksanteen oli nimitetty John Catron).
Vaikka McKinley toimi korkeimmassa oikeudessa noin viisitoista vuotta, hänellä oli paljon poissaoloja, eikä hänellä ollut mainittavaa vaikutusta tuomioistuimen historiassa. Viimeisinä vuosinaan hänen terveytensä oli huono. Hän kuoli virassa ollessaan 72-vuotiaana 19. heinäkuuta 1852.[2] Hänen seuraajansa oli John Archibald Campbell.
Lähteet muokkaa
- McReynolds, R. Michael: ”McKinley, John”. Teoksessa Hall, Kermit L. (päätoim.): The Oxford Companion to the Supreme Court of the United States. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 9780195176612.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- McKinley, John, (1780 - 1852) Biographical Directory of the United States Congress