John Grierson
John Grierson (26. huhtikuuta 1898 Deanston, Pertshire, Skotlanti – 19. helmikuuta 1972 Bath, Somerset, Englanti) oli skotlantilainen dokumenttielokuvan pioneeri, jota pidetään brittiläisen ja kanadalaisen dokumenttielokuvan isänä.[1] Häntä pidetään etenkin englanninkielisissä maissa termin dokumenttielokuva keksijänä, koska hän käytti ensimmäisenä termiä documentary arvioidessaan Robert J. Flahertyn samoalaistarinaa Moana (1936) ja sanoessaan sillä olevan ”dokumentaarista arvoa”. Myöhemmin hän määritteli dokumenttielokuvan sanoilla creative treatment of actuality, ”todellisuuden luovaa käsittelemistä”.[2][3]
Elämä ja ura muokkaa
Grierson varttui skottilaisessa opettajaperheessä, jonka suvussa oli ollut monia majakanvartijoita. Poika palveli laivastossa ensimmäisessä maailmansodassa ja suoritti sitten akateemisia opintoja Glasgow’n yliopistossa pääaineenaan moraalinen filosofia. Hän sai Rockefeller-stipendin yhdysvaltalaiseen Chicagon yliopistoon vuosiksi 1923–1927. Siellä hän aloitti elinikäisen tutkijanuransa aiheenaan median vaikutus julkiseen mielipiteeseen. Tutustuessaan elokuvateollisuuteen Hollywoodissa Grierson tutustui muun muassa Robert J. Flahertyyn.[4]
Palattuaan Britanniaan vuonna 1927 Grierson halusi soveltaa Flahertyn työtapaa ja tehdä dokumenttielokuvaa Skotlannin kansanihmisistä. Hänen ensimmäinen elokuvansa, mykkä Drifters (1927) kertoo Pohjanmeren sillinkalastajista ja mullisti elokuvan tavan tehdä kansankuvausta. Sen jälkeen Grierson ohjasi itse enää yhden elokuvan, mutta aloitti monipuolisen dokumenttielokuvaa edistävän työnsä.[4] Vuonna 1933 Griersonista tuli Britannian postilaitoksen filmiosaston päällikkö sen lisäksi, että toimi Empire Marketing Boardin filmiosaston varajohtajana.[1]
Vuonna 1938 Kanadan hallitus kutsui Griersonin konsultoimaan elokuvan käyttämisessä valtionhallinnon tiedotustyössä ja kansansivistyksessä. Griersonin suosituksesta Kanadaan perustettiin 1939 maineikas National Film Board of Canada (NFB), jonka ensimmäiseksi johtajaksi hänet valittiin.[4]
Toisen maailmansodan vuosina Grierson tuotti NFB:ssä monia sotamoraalia kohottavia propagandaelokuvien sarjoja kuten Canada Carries On ja The World in Action ja toimi samalla Kanadan sotatiedotuksen johtajana. Hän kutsui Kanadaan muun muassa maanmiehensä Norman McLarenin, joka tuli sittemmin tunnetuksi National Film Boardille tekemistään kokeellisista animaatioelokuvista.[4]
Sodan jälkeen John Grierson joutui entistä sihteeriään koskevan vakoilujutun syövereihin ja itsekin epäillyksi kommunistisympatioista. Hän jätti muutenkin byrokraattiseksi kokemansa Kanadan, työskenteli jonkin aikaa New Yorkissa ja vuosina 1946–1948 Unescossa Pariisissa, kunnes hänet vuonna 1948 nimitettiin Britannian Central Office of Informationin filmipäälliköksi. Myöhemmin hän toimi National Film Finance Corporationin tuotantoyksikön johdossa.[1] 1950-luvun puolivälissä Grierson palasi synnyinmaahansa Skotlantiin, jossa hän juonsi kymmenisen vuotta televisiosarjaa This Wonderful World, joka koostui otteista eri maissa tehdyistä dokumenttituotannoista. 70-vuotiaana eläkeläisenä Grierson sai vielä kutsun Kanadan McGill-yliopiston luennoitsijaksi 1968. Indira Gandhin kutsusta Grierson vieraili Intiassa konsultoimassa ehkäisyvalistuksen levittämisessä maaseudun kyliin. Grierson kuoli syöpään Englannin Bathissa 1972.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Grierson, John (1898-1972), BFI Screen Online, British Film Institute. Viitattu 14.1.2017.
- ↑ Bacon, Henry: ”Dokumenttielokuvan ontologisia ja epistemologisia lähtökohtia”. Julkaisussa Dokumenttielokuva : todellisuuden luovaa käsittelyä, Taideteollinen korkeakoulu 2001, s. 34–43. ISBN 951-558-077-3.
- ↑ Dokumenttielokuvan historiaa ja teoriaa[vanhentunut linkki], (PPT), Metropolia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 13.1.2017
- ↑ a b c d e John Grierson, The Canadian Encyclopedia. Viitattu 14.1.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
- NFB:n dokumentti Griersonista, 60 min (englanniksi)
- John Grierson Internet Movie Databasessa. (englanniksi)