John Broadus Watson
John Broadus Watson (9. tammikuuta 1878 – 25. syyskuuta 1958) oli behaviorismin, yhden psykologian suuntauksen perustaja. Behaviorismi oli psykologian pääsuuntaus Yhdysvalloissa 1920- ja 1930-luvuilla.[1] Amerikkalaisia psykologeja korostetusti esilletuovassa vertailussa (2002) Watson listattiin sadan merkittävimmän psykologin joukkoon sijalle 17.[2]
| John B. Watson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. tammikuuta 1878 Greenville, Etelä-Carolina, USA |
| Kuollut | 25. elokuuta 1958 (80 vuotta) New York, New York, USA |
| Ammatti | psykologian professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Chicagon yliopisto (Ph.D. 1903) |
| Väitöstyön ohjaaja | James Rowland Angell |
| Instituutti | Johns Hopkinsin yliopisto |
| Tutkimusalue | vertaileva psykologia, behavioristinen psykologia |
Taustaltaan Watson oli maanviljelijäperheen lapsi.[3]
Vuonna 1894 Hän aloitti yliopisto-opiskelunsa 16-vuotiaana Furman-yliopistossa opiskellen erityisesti filosofiaa. Hän suoritti korkeakoulututkinnon tässä yliopistossa 21-vuotiaana.[3] Tämän jälkeen hänellä oli tilapäistöitä. Hän oli muun muassa kansakoulunopettaja, joka vapaa-aikanaan teki rottakokeita.lähde?
Hän pääsi Chicagon yliopistoon, ja valmistui psykologian tohtoriksi tältä työpaikaltaan vuonna 1903 silloin nuorimpana tästä yliopistoista valmistuneena tohtorina. Hän sai psykologian professuurin vuonna 1908 Johns Hopkinsin yliopistolta ja perusti pian tutkimuslaboratorion vertailevan tai eläinten psykologian tutkimiseksi. Hänen ensimmäisiin behavioristisen psykologian julkaisuihinsa kuului artikkeli “Psychology as a Behaviorist Views It” (1913), jossa hän väitti että psykologia oli ihmisten käyttäytymistä - eläinten käyttäytymisen tavoin - tutkiva tiede, jota tulisi tutkia laboratorio-oloissa.[1][4]
Vuonna 1914 julkaistiin eräs hänen pääteoksistaan Behavior: An Introduction to Comparative Psychology.[1]
Watson lopetti melko varhain akateemisen uransa pahennusta herättäneen avioeroskandaalin jälkeen. Hän suoritti tarkkailevaa lapsitutkimusta ja loi uran mainonnan parissa (vuodesta 1921).[1]
Watsonin mukaan psykologian tehtävä on ennustaa käyttäytymistä, käyttäytyminen on ulkoisesti näkyvää, tietoisuus ei kuulu psykologian tutkimusalueisiin. Ajattelu on puhe-elinten pientä liikettä, sikäli se kuuluu havaittavaan käyttäytymiseen. Kurkunpäähän sijoitettujen elektrodien avulla hän yritti rekisteröidä ”nielaistua” puhetta.
Sittemmin hänen koeasetelmiaan, hänen kokeidensa eettisyyttä ja niiden johtopäätöksiä on vahvasti kyseenalaistettu. Esimerkiksi Watsonin klassisen ehdollistamisen kokeessa käytetyn, 11-kuukautisen "Pikku-Albertiksi" kutsutun pikkupojan identiteetti on jälkikäteen selvitetty suurella todennäköisyydellä. On osoitettu, että tällä lapsella oli jo pienenä neurologista kehitystä häirinneitä sairauksia (hydrokefalia ja aivokalvontulehdus). Nykyisin monessa suhteessa epäeettiisenä pidetyn kokeen johtopäätösten yleistettävyys on siksi puutteellista. On esitetty myös, että lapsen äiti on myös ollut alistetussa asemassa työnantajaansa edustaneeseen professori Watsoniin, ja ehkä siksi sairas lapsi on saatu Watsonin koehenkilöksi.[5][6]
Käyttäytymisen Watson näkee ärsyke-reaktio-kytkentänä. Hän toi amerikkalaiseen psykologiaan pavlovilaisen ehdollisen refleksin käsitteen. Ihmisen muuttamisessa ja ulkopäin ohjailtavuudessa Watson meni melko pitkälle: käyttäytymistä voitiin hänen mukaansa muuttaa ulkoisten ärsykkeiden avulla mielin määrin. Watsonin mukaan käyttäytyminen on aina opittua ja koostuu ympäristön ehdollistamista reflekseistä (S-R, stimulus-reflex) ilman tarvetta ”epätieteellisille” käsitteille kuten ajatukset, tunteet tai tietoisuus. Behaviorismi syrjäytti nopeasti vallalla olleen freudilaisen viettipsykologian.
Keskeisiä julkaisuja ja teoksia muokkaa
- Psychology as the behaviorist views it (1913)[4]
- Psychology from the Standpoint of a Behaviorist (1919)
- Behaviorism (1925)
- Psychological Care of Infant and Child (1928)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d John B. Watson. American psychologist Encyclopædia Britannica, britannica.com. Viitattu 7.7.2018. (englanniksi)
- ↑ S. J. Haggbloom et al.: The 100 Most Eminent Psychologists of the 20th Century (DOI: 10.1037//1089-2680.6.2.139 Tutkimus painottaa vahvasti amerikkalaisia psykologeja, ei aidosti pyri maailmanlaajuiseen näkemykseen. Artikkeli pdf-muodossa (Venäjän tiedeakatemian Psykologian instituutin sivusto)) Review of General Psychology, 2002, Vol. 6, No. 2, 139–152,. Viitattu 7.7.2018. (englanniksi)
- ↑ a b John Broadus Watson (1878-1958). His Life in Words and Pictures (arkistoitu Furman-yliopiston psykologian laitoksen sivusto) web.archive.org. Viitattu 7.7.2018. (englanniksi)
- ↑ a b John B. Watson: Psychology as the Behaviorist Views it. (uudelleenjulkaisu Toronton yliopiston verkkosivustolla sarjassa Classics in the History of Psychology) Psychological Review, 20, 158-177. 1913. Viitattu 8.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Beck, H. P., Levinson, S., & Irons, G.: Finding Little Albert: A Journey to John B. Watson’s Infant Laboratory American Psychologist, 64(7): 605-614; ISSN: 1935-990X. Oct. 2009. American Psychological Association (APA), artikkelikopio via uncg.edu. Viitattu 7.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Tom Bartlett: A New Twist in the Sad Saga of Little Albert The Chronicle of Higher Education, chronicle.com. 25.1.2012. Viitattu 7.7.2018. (englanniksi)
