Johannes Serlachius
Johannes (Johan) Serlachius (21. helmikuuta 1658 Pernaja – 5. helmikuuta 1729 Östra Husby, Ruotsi) oli suomalainen kirkkoherra, lääninrovasti ja valtiopäivämies.[1][2]
Serlachiuksen vanhemmat olivat Suomen vuorimestari, Pernajan Särkilahden maatilan omistaja Johan Danielsson (k. 1679) ja Anna Thorwöste. Sukunimi Serlachius tuli Särkilahden tilan nimestä. Hän kävi Helsingin triviaalikoulua ja Viipurin lukiota ja pääsi ylioppilaaksi 1674. Serlachius vihittiin papiksi Viipurin hiippakunnassa 1681 ja hän valmistui Turun akatemiasta filosofian maisteriksi 1682.[1]
Serlachius oli valtaneuvos, vapaaherra Claes Rålambin kotisaarnaajana vuodesta 1681 ja Viipurin lukiossa vt. 1. teologian lehtorina vuodesta 1683 ja matematiikan ja runousopin lehtorina 1684–1689. Hän oli samalla Siikaniemen ja Säkkijärven vt. kirkkoherra 1684 ja Viipurin tuomiokapitulin jäsen vuodesta 1685. Serlachiuksesta tuli Käkisalmen ja Viipurin läänin Pyhäjärven kirkkoherra 1689 ja samana vuonna myös lääninrovasti. Isonvihan aikana Serlachius joutui pakenemaan sotaa 1710, ja hän oli Helsingin kirkkoherrana vuodesta 1711. Serlachius pakeni sitten edelleen Ruotsiin Arbogaan 1713 ja hän oli siellä pakolaiskomission jäsenenä. Viimeksi Serlachius oli Ruotsissa Linköpingin hiippakunnassa Östra Husbyn kirkkoherrana 1715–1729, ja hänestä tuli lääninrovasti 1717. Serlachius oli valtiopäivämiehenä vuosina 1686, 1713–1714, 1723 ja 1726–1727.[1]
Johannes Serlachius oli naimisissa 1688–1695 Kristina Stiernhoffin (k. 1695) kanssa, 1696–1701 Brita Magnusdotterin (k. 1701) kanssa ja vuodesta 1701 Maria Laurbecchiuksen (k. 1756) kanssa. Hänen pojistaan Petter Serlachius (1709–1779) oli Norrköpingin kaupunginsihteerinä ja pormestarina, kun taas Johan Serlachius (1705–1757) oli asianajajana Turussa.[1]
Teoksia muokkaa
- Oratio de solis globi structura. 1676
- De ministris sacrorum apud veteres. 1682
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Kotivuori, Yrjö: Johan Serlachius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 10.10.2016.
- ↑ Nordisk familjebok : Uggleupplagan. 25. Sekt - Slöjskifling (1917)
