Johann Fux

Johann Joseph Fux (n. 166013. huhtikuuta 1741) oli itävaltalainen säveltäjä, musiikkipedagogi ja musiikkiteoreetikko. Hänen tunnetuin teoksensa on Gradus ad Parnassum, jossa hän muotoilee Giovanni Pierluigi da Palestrinan teosten pohjalta Palestrina-tyylin säännöt. Fuxin vaikutus kontrapunktin opetukseen on tämän kirjan kautta ollut korvaamaton.

Johann Joseph Fux

Fux oli myös aikansa merkittävin syntyperäinen itävaltalainen Wienin hovin säveltäjä, kun useimmat hovisäveltäjistä olivat italialaisia. Vuodesta 1715 Fux toimi hovikapellimestarina. Fux oli ensisijaisesti kirkkomusiikin säveltäjä, mutta hän kirjoitti myös kevyttä teatterimusiikkia. Fux sävelsi parikymmentä oopperaa, joista neljä on kadonnut.[1]

OopperoitaMuokkaa

  • Julo Ascanio, Re d’Alba (”Julius Askanius, Alban kuningas”, Bernardinon librettoon, 1708)
  • Costanza e fortezza (”Uskollisuus ja lujuus”, Pietro Pariatin librettoon, 1723, Praha)[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Murtomäki, Veijo: Barokkiooppera Italiassa. Sibelius-Akatemia 2014. Viitattu 9.5.2016.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.