Johann Friedl

Josef Johann Emerich Friedl (16. toukokuuta 1863 Hohenstadt, Itävalta – 9. tammikuuta 1937) oli itävaltalaissyntyinen Suomeen muuttanut kuvanveiston opettaja ja kuvanveistäjä.^[1]

Friedl opiskeli Wienissä Hochschule für angewandte Kunst- ja Akademie der bildenden Künste-oppilaitoksissa. Hän toimi kuvanveiston opettajana Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1890–1937 ja sai Suomen kansalaisuuden 1914. Friedl osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin 1907 ja 1910. Hän toimi Suomessa myös konservaattorina.^[1]

Friedl oli puunleikkaaja ja kuvanveistäjä. Hän opiskeli puunleikkausta Grulichin ammattikoulussa Böömissä (1879-83) ia Wienin taideteollisuuskoulussa Klotzin johdolla (1884-89). Samaan aikaan hän työskenteli huonekalupiirtäjänä Ludwigin luona samassa kaupungissa sekä teki yksityistöitä ja opiskeli kuvanveistoa Wienin taideakatemiassa professori Edmund von Hellmerin johdolla. Friedl toimi vuodesta 1890 alkaen ensin puunleikkauksen, sittemmin myös muovailun ja kiviveiston opettajana Helsingin Ateneumissa. Hän teki Suomesta käsin opintomatkoja työalojaan vastaaville teollisuuden merkkipaikoille Norjaan, Tanskaan, Saksaan, Itävaltaan sekä näyttelyihin.^[2]

Friedl teki opetustoimintansa ohella yksityistilauksia, kuten huonekaluveistoa, pienoisveistoksia puusta, Turun tuomiokirkkoon neljä suurta vaakunaa (kaksi Tigerstedtin, Gyllenstolpen ja Hornin); Pernajan kirkon siipialttarin, Helsingin Seurasaareen siirretyn Karunan kirkon alttariryhmän uudistamisen ja Helsingin Johanneksen kirkon puunleikkaukset. Hänen suurin työnsä on Lammin kirkon alttarilaitteet: ristiinnaulittu sekä Maria ja Magdalena ristinjuurella. alttarikaappi ja seitsenvartiset kynttilänjalat sekä saarnatuolin apostolinkuviot. Lisäksi teki lukuisia rakennusten pienoismalleja, muutamia pieniä marmoriveistoksia ja muotokuvamedaljonkeja hautapatsaisiin. Hän kokeili ensimmäisenä Suomessa norsunluuleikkausta. Hän käytti töissään pinnoittelevaa tekniikkaa.^[2]