Johan Willgrén
Johan Otto Willgrén (30. heinäkuuta 1859 Orivesi – 3. tammikuuta 1931 Viipuri) oli suomalainen kapellimestari, säveltäjä, sovittaja ja muusikko.[1]
Willgrén opiskeli aluksi Georg Schnéevoigtin oppilaana Tampereella ja sen jälkeen "Suomen torvisoiton isänä" tunnetun Adolf Leanderin johdolla. Hän perusti ja johti useita harrastajasoittokuntia ja vuonna 1898 hänestä tuli Helsingin palolaitoksen soittokunnan ensimmäinen kapellimestari. Willgrén kävi Richard Faltinin musiikkikoulua ja suoritti Helsingin orkesterikoulun loppututkinnon.[1]
Willgrén oli 8. Viipurin tarkka-ampujapataljoonan soittokunnan johtajana 1901–1902 ja venäläisen linnoituspataljoonan soittokunnan johtajana 1902–1904. Viipurin kaupunki palkkasi hänet sen jälkeen torvisoiton opettajaksi 1904. Tehtyään opintomatkan Skandinavian maihin ja Berliiniin 1908–1909 hän perusti Wiipurin Torvisoittokunnan 1909.[1]
Willgrén toimi Viipurissa kapellimestarina, musiikinopettajana, säveltäjänä ja sovittajana. Hän johti lukuisia konsertteja, perusti Karjalaan 16 siviilisoittokuntaa ja oli useiden sotilassoittokuntien kapellimestarina. Suomen itsenäistymisen jälkeen hän oli sotilaskapellimestarina Viipurin rannikkotykistöpataljoonassa, Karjalan ratsujääkärirykmentissä sekä viimeksi raskaassa tykistörykmentissä. Hänen sävellyksiään tunnetaan noin 80 ja soittokuntasovituksia lähes 2 000. Omana soittimena hänellä oli klarinetti mutta hän soitti myös pasuunaa ja baritonitorvea.[1][2]
Johan Willgrénin poika Valdemar Willgrén, myöh. Vilpolinna toimi myös sotilaskapellimestarina ja teki soittokuntasovituksia. Kansalliskirjastossa oleva Willgrénin kokoelma sisältää muun muassa soittokuntasovituksia sekä yhden sävellyksen. Aineisto on vuosilta 1902-1924 ja sen lahjoitti kirjastolle lehdistöneuvos Ritva-Liisa Elomaa huhtikuussa 2000.[1]
Vuonna 1996 Orivedellä pidettiin Johan Willgren -torvisoittofestivaali.[2]