Johan Granqvist

Johan Granqvist (alun perin Juho Juhonpoika; 29. elokuuta 1829 Iitti, Suomen suuriruhtinaskunta – 15. helmikuuta 1882 Iitti, Suomen suuriruhtinaskunta) oli suomalainen nimismies, kunnankirjuri, itseoppinut kynäilijä ja lauluntekijä.

Granqvist on tullut lähinnä tunnetuksi laulun En voi sua unhottaa poies (Kaipaus) tekijänä.

Elämä

Granqvist oli syntyisin Iitistä, torpparin poika, jonka seurakunnan lukkari Johan Engberg otti palvelukseensa. Alkuoppinsa hän sai lukkarin perheessä, jossa oppi myös ruotsin kielen ja pääsi lopulta lukkarinkokelaaksi. Granqvist ryhtyi kirjoittamaan pitäjänuutisia eri lehtiin, varsinkin Suomettareen. Hän kirjoitti myös runoja, soitti viulua ja esitti laatimiaan arkkivirsiä hautajaisissa. Kokemuksensa onnettomasta rakkaussuhteesta esimiehensä lukkarin tyttäreen hän puki sanoiksi ja säveliksi Kaipaus-laulussa. Lyhyen aikaa siltavoutina toimittuaan Granqvist muutti sittemmin ensin Tammelaan ja sitten Mikkeliin. Toimittuaan lääninhallituksen kanslistina hänet nimitettiin nimismieheksi Mikkelin pitäjään. Kuitenkin jo muutaman vuoden kuluttua vuonna 1866 hän joutui talous- ja virkaepäselvyyksien vuoksi eroamaan tehtävästään. Loppuelämänsä hän toimi kotipaikallaan Iitissä asioitsijana ja Iitin ensimmäisenä kunnansihteerinä.

Kaipaus-laulu

Kaipaus-laulu julkaistiin ensimmäisen kerran koulunopettaja F. V. Illbergin vuonna 1867 kokoomassa suomalaisten kansanlaulujen ja -tanssien kokoelmassa. Kaipaus on siinä ensimmäisenä. Se esitellään Juvan ja Mikkelin pitäjistä olevana kansanlauluna. Tällä oli ratkaiseva merkitys myös laulun myöhempien julkaisujen kannalta. Kansanlaululla ymmärrettiin tuolloin kansan keskuudessa suosittuja lauluja, jolloin niiden alkuperäiseen tekijään ei huomiota kiinnitetty. Seuraavana vuonna Illbergin kirjan ilmestymisestä haluttiin kuitenkin oikaista Kaipaus-laulun alkuperä: kyse oli entisen nimismies Granqvistin laulu- ja nuottikirjasta peräisin olevasta sävellyksestä. Tämän korjauksen Granqvist itse vahvisti omassa vastineessaan. Laulun sanat ja sävel ovat hänen vuonna 1855 Iitissä tekemät, joskin alun perin vain yksityiseen käyttöön tarkoitetut.

Säilyneet kirjoitelmat

• 15 runoa (runokatkelmaa)
• viisi virsimukaelmaa (käännöstä)
• vajaa 20 sanomalehtikirjoitusta
• kaksi kirjettä

Kirjallisuus

• Esa Palletvuori 2008. Erään kansanlaulun tarina. Teoksessa Kansanestetiikka. Kalevalaseuran vuosikirja 87. Toimittaneet Seppo Knuuttila ja Ulla Piela. SKS, Helsinki.