Avaa päävalikko

Johan Fredrik Eek (15. heinäkuuta 1758 Rauma3. tammikuuta 1820 Tukholma) oli ruotsalainen eversti ja sotakirjailija. Eek aikoi ryhtyä virkamieheksi ja opiskeli Turussa. Hän kuitenkin päätyi Henkirakuunarykmenttiin korpraaliksi. Sittemmin hän sai siirron Porin rykmenttiin, jonka kapteenina hän otti osaa Kustaa III:n sotaan kuuluneisiin Porrassalmen ja Haminan taisteluihin. Eek allekirjoitti myös kuningas Kustaa III:tta vastaan tarkoitetun Anjalan liittokirjan. Eek ylennettiin sotaa seuranneena rauhanaikana majuriksi. Hän johti porilaisjoukkojaan pitkän ajanjakson. Vuonna 1807 hän joutui lähtemään puolustamaan Pommerissa sijaitsevaa Stralsundia, joka tuohon aikaan kuului Ruotsille.[1]

Johan Fredrik Eek
JF Eek.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 15. heinäkuuta 1758
Rauma
Kuollut 3. tammikuuta 1820 (61 vuotta)
Tukholma
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Ruotsi
Taistelut ja sodat Kustaa III:n sota, Suomen sota, Sota Norjaa vastaan
Sotilasarvo Eversti

Vuosina 18081809 käydyssä Suomen sodassa Eek onnistuneesti otti yhteen venäläisten kanssa kaikissa taisteluissa, joihin Ruotsin pääarmeija otti osaa. Miehistö ihailikin Eekiä. 14. heinäkuuta käydyssä Lapuan taistelussa ruotsalaisjoukot Eekin johtamina tekivät venäläisten asemiin rynnäkön. Sittemmin Eek ajautui riitaan kenraali Carl Johan Adlercreutzin sekä upseerien kanssa suunniteltuaan Keski-Suomessa sissisotaa. Eekillä ei ollut taitoa johtaa suuria sotatoimia. Hän oli lisäksi kunnianarka. Näitä kahtaa seikkaa pidetään myös syinä erimielisyyksiin. Eek sairastui syksyllä 1808 ja parantui ja palasi vasta maaliskuun lopulla 1809 kotiseudulleen. Kun Haminan rauha 17. syyskuuta 1809 solmittiin ja Suomi luovutettiin Venäjälle, muutti Eek Ruotsiin. Venäläiset olivat Suomen sodan aikana kiduttaneet hänen kuuromykkää veljeään sekä ryöstäneet Eekin talon.[1]

Eekillä oli vaikeuksia saada uutta työtä Ruotsiin saavuttuaan. Syynä tähän oli se, että häntä syytettiin kenraali Carl Johan Adlercreutzin vastaisen kirjasen tekijäksi. Vuonna 1813 Eek sai everstinarvon. Hän otti osaa Norjaa vastaan käytyyn sotaan Jämtlandin rykmentin päällikkönä. Eek köyhtyi koko ajan ja joutui luopumaan kodistaankin. Syy tähän oli se, että hän oli ollut viratta vuosia Ruotsiin tultuaan. Myös everstinviran myyjälle piti maksaa suuri korvaus. Eek erosi valtion palveluksesta ja ajautui konkurssiin, sillä Ruotsin kuningas ei ollut suostunut laina- tai palkankorotusvaatimuksiin. Perimätiedon mukaan Eek toimi tämän jälkeen Tukholmassa kantajana tai halonhakkaajana.[1]

Eek teki myös omaelämäkertansa, josta käyvät ilmi riidanhalu, ylpeys sekä kunnianarkuus. Muun muassa Johan Ludvig Runebergin tuotanto on saanut vaikutteita tästä teoksesta sekä muista Eekin kirjoittamista papereista.[1]

PerheMuokkaa

Johan Fredrik Eekin vanhemmat olivat Anna Sophia Jerlström ja hovioikeudenneuvos Johan Eek.[1]

Eek meni vuonna 1781 naimisiin vapaaherratar Sofia Christina von Dübenin kanssa ja sai tämän kanssa kolme lasta: Sofia Kristina (1782–1852), Ulrika Wilhelmina (1786–1826) ja Johanna Fredrika (1788–1844).[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Tarkiainen, Kari: Eek, Johan Fredrik (1758 - 1820) 22.4.1998. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 17.3.2009.